Hyvä on hiihtäjän hiihdellä... äh, eiku tulkoon kesä ja kärpäset!
Jo on ilmoja pidellyt. 3. päivä helmikuuta ja plussakelit! Varsin eriskummallinen talvi ollutkin, mutta korjattakoon heti tässä aluksi: en hiihdä. En. Muutama talvi takaperin ajattelin, että onhan se varmaan kivaa, kaivoin vanhat sukset varastosta ja lähdin pojan kanssa ladulle. Poika ei meinannut nauramiseltaan päästä eteenpäin. Ja ite en siltä ns. hiihtämiseltäni. Juu, en hiihdä. Mutta ei vissiin moni muukaan kohta, jos nuo kelit meinaa ihan vallan plussalle päätyä pidemmäksi aikaa.
Kesäisiin tunnelmiin pääsin tänään, kun siivosin vanhan puhelimeni kuvatiedostoja, ja siellä oli kuva, joka pysäytti tunnelmoimaan:
Jokin viime kesän lämpimistä päivistä ja grillissä valmistettu paella. Jokseenkin pettämätön yhdistelmä!
Parhaita tapoja viettää kesälauantaita, on kutsua ystäviä istumaan pihaan ja laittaa paella tulille. Siinä paellaa valmistaessa maistuu sangria (koitan vieläkin metsästää täydellistä sangriakannua, haluaisin sellaisen vetoisuudeltaa parilitraisen lasisen, pyöreäpohjaisen, siis sellaisen missä alaosa olisi sellainen pallomainen *sigh*). Viime kesänä keksin yksinkertaisen ja maukkaan reseptin: kaadan punkun (halpa, vahva espanjalainen kelpaa oivasti) kannuun, pari kanelitankoa sekaan ja jääkaappiin odottelemaan ja muhimaan muutamaksi tunniksi, kunnes siihen sekoitetaan 1,5 litraa spriteä ja esilletarjoilussa jäiset mansikat vielä sekaan jäähdyttämään juoma kesäpäivään kelvolliseksi. Si si me qusta, ja kaveritkin tykkäs. Niin, ja voihan siihen niitä hedelmiäkin lisäillä aina sen mukaan mitä nyt sitten sattuu olemaan. Appelsiinista tykkään tuossa itse ehkä eniten.
Paellan teko itsessään on varsin helppoa, esivalmisteluihin menee kyllä hieman aikaa. Teen itse paellan kaasugrillissä ulkona, joten misaan sisällä ensin kaikki raaka-aineet: silppuan sipulit ja muut pohjan kasvikset, chorizon, äyriäiset, kanaliemen, jne. Niin ne on helppo siinä höpötellessä lisäillä pataan sitä mukaan kun projekti etenee. Ja siinä vaiheessa kun paella on valmis, on sen valmistuksesta syntyneet tuoksut pitäneet huolen siitä, että pöydän äärellä on nälkäistä porukkaa.
Paella:
kaksi isoa pihvitomaattia
yksi punainen paprika
pari keltasipulia, pari valkosipulin kynttä
2-3 raaka chorizoa
Nämä kaikki kuutioidaan ja paistetaan pannulla oliiviöljyssä, jotta saadaan pohja paellalle.
Marinoimattomia (marinoidut lienee itse saatanan keksintö...) kanan koipireisiä tai nuijapaloja sen verran että niitä on yksi kappale per syöjä. Koipireidet leikkaan kahdeksi palaksi. Enempää se paljon kannata laittaa, muuten ei muuta aineet pannulle mahdu. Paistele näitä tuolla tekemällä pohjalla niin kauan, että ne on aika hyvin ruskistuneet ja osittain kypsyneet. Muuten ei ehdi kypsyä kunnolla riisin kypsymisen aikana. Grilliä ei kannata pitää täysillä, vaan enemmän varovaisella tulella, niin ei pala koko paella, vaan kyspsyttää tasaisesti kanoja.
Nosta sitten kanat pois siksi aikaa kun laitat riisit sekaan.
4-5 dl riisiä (ei pitkäjyvästä, tai maustettua basmati- tai jasmiiniriisiä, lyhytjyvänen sushi- tai risottoriisi on hyvä paellaan)
Kääntele nyt riisiä tässä pohjassa niin, että riisi imee makua pohjasta itseensä.
1 litra kuumaa kanalientä
Lisää kanaliemestä noin puolet paellaan. Loppuja lisätään sitä mukaan kun on tarvis, koska riippuen lämpötilasta ja vähän kaikesta muustakin, riisi imee lientä eri määriä eri kerroilla.
Nyt sitten liemeen mausteet:
2 tl suolaa
sahramia - sen verran ku raaskii
1 rkl paprikajauhetta
cayennea - maun mukaan
mustapippuria myllystä
Laita nyt kanan palaset takaisin riisin sekaan kypsymään loppuun.
Kaasugrillillä on hyvä välillä laskea kantta alas, että saa tuota paellaa haudutettua. Mun pannu on isompi kuin grillin syvyys, joten kansi ei mene kokonaan kiinni, mutta laitan sen kuitenkin välillä siihen niin kiinni ku menee.
Äyriäisiä maun mukaan. Mustekalarenkaita, simpukoita, tiikerirapuja, katkarapuja...
Itse laitan tuoreet sinisimpukat (silloin jos käytän niitä) siinä vaiheessa, kun riisin päälle on laitettu liemi, ja höyrytän ne kypsäksi tässä liemessä ja nostelen pois avauduttuaan. Samoin kuin mustekalarenkaat, joita ei pidä keittää kovinkaan kauaa, ehkä noin 3-5 minuuttia, riippuen koosta. Mustekalarenkaitten väristä näkee hyvin kypsyysasteen. Sitten kun ei ole enää yhtään kuultavaa vaan ihan valkoista, on kypsää. Ja jos ei usko, maistaa.
Raat tiikeriravut lisään loppuvaiheessa, niin että ne kypsyy runsaan 5 minuuttia kuuman riisin seassa, jos taas käytän normikatkiksia, lisään ne herneitten kanssa ihan lopussa. Niitä ei kannata keittää olenkaan, lämmittää vaan, muuten pureskelee katka-aromatisoitua kumia.
200 g pakasteherneitä, jotka sekoitan sekaan lopuksi kun riisi on kypsää.
Nythän se sitten on valmis. Aikaa tähän on kulunut sellaine kannullinen tai jotain. Riippuu montako nälkäistä on paellan valmistusta sangrian äärellä ootellut.
Ennen esille panoa tykkään järjestellä paellan esiintymiskuntoon. Sillain oikeen nätiksi. Pöytään paljon sitruunanlohkoja, joista puristetaan mehut lautasella paellan päälle. Ai, ettien että!
Olipa lystiä miettiä tuota paellan tekemistä, pääsin ihan fiiliksiin. Muutaman kuukauden joutuu vielä oottelee että pääsee täältä päänsisäisestä virtuaalikauhanvarresta IRL.
Sitä odotellessa,
Kätevä Emäntä (mitähän kätevä ois espanjaksi. Käsi on mano, lähtiskö se siitä?)
Kesäisiin tunnelmiin pääsin tänään, kun siivosin vanhan puhelimeni kuvatiedostoja, ja siellä oli kuva, joka pysäytti tunnelmoimaan:
Jokin viime kesän lämpimistä päivistä ja grillissä valmistettu paella. Jokseenkin pettämätön yhdistelmä!
Parhaita tapoja viettää kesälauantaita, on kutsua ystäviä istumaan pihaan ja laittaa paella tulille. Siinä paellaa valmistaessa maistuu sangria (koitan vieläkin metsästää täydellistä sangriakannua, haluaisin sellaisen vetoisuudeltaa parilitraisen lasisen, pyöreäpohjaisen, siis sellaisen missä alaosa olisi sellainen pallomainen *sigh*). Viime kesänä keksin yksinkertaisen ja maukkaan reseptin: kaadan punkun (halpa, vahva espanjalainen kelpaa oivasti) kannuun, pari kanelitankoa sekaan ja jääkaappiin odottelemaan ja muhimaan muutamaksi tunniksi, kunnes siihen sekoitetaan 1,5 litraa spriteä ja esilletarjoilussa jäiset mansikat vielä sekaan jäähdyttämään juoma kesäpäivään kelvolliseksi. Si si me qusta, ja kaveritkin tykkäs. Niin, ja voihan siihen niitä hedelmiäkin lisäillä aina sen mukaan mitä nyt sitten sattuu olemaan. Appelsiinista tykkään tuossa itse ehkä eniten.
Paellan teko itsessään on varsin helppoa, esivalmisteluihin menee kyllä hieman aikaa. Teen itse paellan kaasugrillissä ulkona, joten misaan sisällä ensin kaikki raaka-aineet: silppuan sipulit ja muut pohjan kasvikset, chorizon, äyriäiset, kanaliemen, jne. Niin ne on helppo siinä höpötellessä lisäillä pataan sitä mukaan kun projekti etenee. Ja siinä vaiheessa kun paella on valmis, on sen valmistuksesta syntyneet tuoksut pitäneet huolen siitä, että pöydän äärellä on nälkäistä porukkaa.
Paella:
kaksi isoa pihvitomaattia
yksi punainen paprika
pari keltasipulia, pari valkosipulin kynttä
2-3 raaka chorizoa
Nämä kaikki kuutioidaan ja paistetaan pannulla oliiviöljyssä, jotta saadaan pohja paellalle.
Marinoimattomia (marinoidut lienee itse saatanan keksintö...) kanan koipireisiä tai nuijapaloja sen verran että niitä on yksi kappale per syöjä. Koipireidet leikkaan kahdeksi palaksi. Enempää se paljon kannata laittaa, muuten ei muuta aineet pannulle mahdu. Paistele näitä tuolla tekemällä pohjalla niin kauan, että ne on aika hyvin ruskistuneet ja osittain kypsyneet. Muuten ei ehdi kypsyä kunnolla riisin kypsymisen aikana. Grilliä ei kannata pitää täysillä, vaan enemmän varovaisella tulella, niin ei pala koko paella, vaan kyspsyttää tasaisesti kanoja.
Nosta sitten kanat pois siksi aikaa kun laitat riisit sekaan.
4-5 dl riisiä (ei pitkäjyvästä, tai maustettua basmati- tai jasmiiniriisiä, lyhytjyvänen sushi- tai risottoriisi on hyvä paellaan)
Kääntele nyt riisiä tässä pohjassa niin, että riisi imee makua pohjasta itseensä.
1 litra kuumaa kanalientä
Lisää kanaliemestä noin puolet paellaan. Loppuja lisätään sitä mukaan kun on tarvis, koska riippuen lämpötilasta ja vähän kaikesta muustakin, riisi imee lientä eri määriä eri kerroilla.
Nyt sitten liemeen mausteet:
2 tl suolaa
sahramia - sen verran ku raaskii
1 rkl paprikajauhetta
cayennea - maun mukaan
mustapippuria myllystä
Laita nyt kanan palaset takaisin riisin sekaan kypsymään loppuun.
Kaasugrillillä on hyvä välillä laskea kantta alas, että saa tuota paellaa haudutettua. Mun pannu on isompi kuin grillin syvyys, joten kansi ei mene kokonaan kiinni, mutta laitan sen kuitenkin välillä siihen niin kiinni ku menee.
Äyriäisiä maun mukaan. Mustekalarenkaita, simpukoita, tiikerirapuja, katkarapuja...
Itse laitan tuoreet sinisimpukat (silloin jos käytän niitä) siinä vaiheessa, kun riisin päälle on laitettu liemi, ja höyrytän ne kypsäksi tässä liemessä ja nostelen pois avauduttuaan. Samoin kuin mustekalarenkaat, joita ei pidä keittää kovinkaan kauaa, ehkä noin 3-5 minuuttia, riippuen koosta. Mustekalarenkaitten väristä näkee hyvin kypsyysasteen. Sitten kun ei ole enää yhtään kuultavaa vaan ihan valkoista, on kypsää. Ja jos ei usko, maistaa.
Raat tiikeriravut lisään loppuvaiheessa, niin että ne kypsyy runsaan 5 minuuttia kuuman riisin seassa, jos taas käytän normikatkiksia, lisään ne herneitten kanssa ihan lopussa. Niitä ei kannata keittää olenkaan, lämmittää vaan, muuten pureskelee katka-aromatisoitua kumia.
200 g pakasteherneitä, jotka sekoitan sekaan lopuksi kun riisi on kypsää.
Nythän se sitten on valmis. Aikaa tähän on kulunut sellaine kannullinen tai jotain. Riippuu montako nälkäistä on paellan valmistusta sangrian äärellä ootellut.
Ennen esille panoa tykkään järjestellä paellan esiintymiskuntoon. Sillain oikeen nätiksi. Pöytään paljon sitruunanlohkoja, joista puristetaan mehut lautasella paellan päälle. Ai, ettien että!
Olipa lystiä miettiä tuota paellan tekemistä, pääsin ihan fiiliksiin. Muutaman kuukauden joutuu vielä oottelee että pääsee täältä päänsisäisestä virtuaalikauhanvarresta IRL.
Sitä odotellessa,
Kätevä Emäntä (mitähän kätevä ois espanjaksi. Käsi on mano, lähtiskö se siitä?)
Kommentit
Lähetä kommentti