Kätevän Emännän käsikirja

Taas se aika vuodesta kun ei paljon nappaa tonne kylille lähteä kävelyille. Olin taas niin reipas viikko sitten ja päätin a) olla kovin urheilullinen B) säästää väheneviä luonnonvaroja c) olla taloudellinen ja kävellä lähi Lidliin tekemään ihan jotkut pienet täydennysostokset, niin kuin aina silloin tällöin tulee tehtyä. Mähän siis tykkään kävellä täällä lähimaastossa. Noh, siinä sitten petollinen jää jalan alla pisti tasapainon sekunnin murto-osaksi sekaisin niin, että pysyin kyllä pystyssä, mutta puoli tuntia myöhemmin huomasin rehvähdyttäneeni alaselän lihakset. Voi helvata, että on erinomaisen epämiellyttävää kun alaselkä kramppaa ihan kippuraan. Onneksi tuo olotila tuolla intensiteetillä kesti vain päivän, mutta kyllähän tuo vieläkin kipuilee ihan pikkusen ja pahinta tässä on nämä syvät haavat sielussani. Onneksi meillä on ystäväni Outin kanssa sovitut lenkittelytreffit viikottain kalenterissa, muuten tämä trauma varmasti pitäisi mut sohvalla kevään koittoon asti. Ja keväthän ko

Vuosi vaihtui ja siinä samalla vaihtui statukseni palkansaajasta yrittäjäksi. Pieni askel ihmiskunnalle, huima askel minulle! Nyt saan sitten ihan issesseni viettää ruokalehtien, -ohjelmien ja -reseptien parissa niin paljon aikaa kuin lystää. Työni nimittäin pyörii ruuan parissa niin virtuaalisesti kuin tuolla ihan oikeitten ihmistenkin parissa. Kirjoittelen blogeja, rakentelen Pinterest-seiniä, testailen reseptiikaa Facebook-postauksiin ja kokkailen ruokaa pitopalveluna. Aika jees, kuulkaas! Uusi vuosi vaihtui tietty ruuan ja kuohuvan parissa. Aatonaattona ystäväni Nina tuli istumaan iltaa luokseni ja kokkailin meille tiikeriravunpyrstöjä vietnamilaisissa kevätrullissa, kookosfritillä ja dim sumeina. Paistelin myös vähän kampasimpukoita, kun mielessäni oli ollut jo tovin halu kokeilla kampasimpukoita japanilaisella majonesilla ja pekonimuruilla. Vallan oli kuulkaas hyvää, ja mä oonkin aina sanonut, että jos olisi pakko valita yksi ruoka-aines, jota ainoastaan joutuisi syömään