Kätevän Emännän käsikirja

Aikamoista tää yrittäjän arki. On niitä päiviä kun herätään seittemältä, ja aamukahvin lomassa aletaan kuorimaan kymmenen kiloa punajuurta. Ja ekan kerran nostetaan jalat ylös sitten joskus puolen yön aikaan. Ja yleensä ihan hirmu euforia, kun on tehnyt työtä hyvällä sykkeellä ja edesauttanut juhlien onnistumisessa. Ja sit on sellasia päiviä ku tänään. Puolen päivän aikaan mun luokse tuli Lidln Grillimaisteri-kiertueen kuvaajat tekemään haastattelua. Ne tuli suoraan Heinolasta Ravintola Maisterista (sairaan hyvät bursat, iso suositus!), jossa olivat käyneet haastattelemassa Grillimaisteri kollegaani, Tomi Nipulia. Ihana Tomi ja vaimonsa Mari oli laittanut kuvaajille tulkut mulle mukaan!  Ensin otettiin hieman kuvaa mun pihassa grilleiltä. Sitten mentiin sisälle ja etsittiin hyvää paikkaa, missä itse haastattelu tehtäisiin.  Kaikki parhaat bileethän tapahtuu aina keittiössä, joten sinnehän mekin päädyimme sitten jutustelemaan mun Grillimaisteri-voitosta ja sitä seu

Nyt on kyllä mennyt ihan kelvottoman kauan siitä kun oon viimeksi tänne kirjoitellut. Oikein nolottais jos nolottais. Mutta on mulla kyllä jokseenkin hyvä syy tälle laiskuudelle, oon nääs kirjoitellut kirjaa ja on ylimääräinen kirjoitteluenergia valunut nyt siihen projektiin. On kyllä tosi huima proggis ollut, ja kirja on näillä näkymin kaupoissa maaliskuussa. Grillauskirja, tietty. Sitten siitä lisää. Mutta mitkä nää kelit oikeen on? Lämpötilat on ollut jo päiväkausia plussalla, ja eilen vielä satoi vettä bonukseksi koko päivän. Ihme, että noita lumia on yhtään jäljellä, ja toi jääpinta kävelyteillä on kuin se kuuluista torakka, joka on ainut asia joka on maailmanlopun jälkeen jäljellä. Yh. Varsin on harmaata, eikä kovin viettelevää. Pitää siis tehdä lohturuokaa. Kävin perjantaina kauppias Stockmannilla, ihan keskustassa, kun kävin katsomassa kiinalaisen uuden vuoden hippoja Keskuskadulla. Ehkä makeinta noissa kinkereissä oli nää lamput mitkä oli ripustettu sinne. Voisko nää jät