Kätevän Emännän käsikirja

Tyttäreni muutti Kreetalle Haniaan puolitoista vuotta sitten, ja niinpä olen viettänyt täällä paljon aikaa ympäri vuoden. Asuin Ateenassa 80-luvulla kolme vuotta, ja siitä saakka mun sielussa on sykkinyt pieni kreikkalainen sydän. Rakastan tätä kulttuuria, ilmastoa, maisemaa ja ruokaa. Mulle käy hyvin, että kaikki ei oo ihan niin justiinsa, ja harvemmin palaa pinnakaan, vaikka asiat ei tapahtuisi just sillä hetkellä kun ne on luvattu. Mihkäs tässä kiire. Koska olen aina pitänyt kreikkalaisesta ruuasta, ja tehnytkin sitä paljon, oon tietty käyttänyt tilaisuuden varsin perinpohjaisesti hyväkseni ja tutustunut vielä lähemmin tähän ruokakulttuuriin. Ja siitä syystä aattelin nyt jakaa tätä myös asiasta kiinnostuneitten kanssa. Eli toivottavasti myös sun :) Koska Hania on varsin suosittu kohde suomalaisille, kerron tässä mun tärppejä ruokaan ja juomaan Hanian aluella. Aloitetaan Plataniaksesta. Platanias elää pelkästään turistikautena. Se sijaitsee noin 10 km päässä Hanian keskustasta ja väl...

Tässä kun on kokkina koronakurimuksessa aikaa harjoitella leipomuksia, niin helmikuun siintäessä on laskiaispulla ketona ollut työn alla. Etsin makua ja koostumusta, ja muutaman kokeiluerän jälkeen onkin käsissä todella hyvä peruspulla repsu! Sellaisen eron oon huomannut tavalliseen vehnäjauhopullaan, että ketopulla maistuu ja pitää kuohkeutensa muutaman päivän erinomaisesti paistamisen jälkeenkin. Tavallinen pullahan pitää syödä paistamispäivänä. Vai onko toi ollut vaan tekosyy syödä varsin monta pullaa 😂 Tässä perusohje 8:lle pullalle: 2 dl mantelijauhoja 0,5 dl kookosjauhoja 0,5 dl Pofiberia 2 rkl leivinjauhetta 1 tl ksantaania 1/2 tl suolaa 1-2 rkl kardemummaa 2 rkl psylliumia 50 g voita sulatettuna 0,5 dl Karppisokeria 2 munaa 1,5 dl kermaa Voiteluun munaa Mantelilastuja  Esilämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa voi ja karppisokeri hyvin käsivatkaimella.  Lisää munat kunnolla vatkaten voiseokseen.   Sekoita loput kuivat aineet yhteen.  Lisää nyt jauhoseos ja ...

Olin jo pitkään seurannut erään ystäväpariskuntani ketoilua somen välityksellä ja huomannut muutaman muunkin tutun "hurahtaneen" tähän elämäntapaan. Itse kun olen tällainen nautiskelija, joka pitää myös hyvistä viineistä, olin vaikuttunut siitä, kuinka jättämällä sokerit ja muut "höttöhiilarit" pois ruokavaliosta, nauttivat he kuitenkin herkullisista illallisista viineineen. Tutkiskelin aihetta internetin ihmeellisestä maailmasta tovin, ja sitten intouduin itsekin kokeilemaan, kuinka normileivän pois jättäminen oikein multa onnistuisi. Liian useinhan olin korvannut ruokailuni hyvällä, tuoreella maalaisleivällä leikkeleineen työpäivän jälkeen. Sitä kun on viettänyt pyöreitä päiviä keittiössä kokkaillen muille, ei oikein hotsittanut tarttua enää kauhan varteen itelle. Noh, nyt tähän kokeiluun on mennyt kohta viisi kuukautta ja ihan tyytyväisenä jatkan valitsemallani tiellä. Tässäpä sitten on tullut kokeiltua jos jonkinmoista leivontaa. Joskus onnistuen, joskus ei sitt...

Olin kesän alkupuolella ostanut erinomaisen hyvän australialaisen kokonaisen Black Angus brisketin, eli naudan rintapalan. Tuo rintapala koostuu kahdesta erityyppisestä lihapalasta eli rasvaisemmasta pointista ja tasaisesta flatistä. Koska liha kokonaisuudessaan oli yli kuusi kiloinen, leikkelin nuo kaksi osaa erilleen. Tuossa määrässä olisi ollut kyllä meidän pienelle ruokakunnalle aivan tuhottoman paljon syömistä, enkä halunnut alkaa pakastelemaan kypsiä lihoja. Sitä paitsi, kun en ole monen monituista briskettiä savustellut, ajattelin, että helpompi saada kumpikin pala oikeeseen kypsyyteen, kun ne tekee erikseen. Ovathan ne niin erityyppisiä ja kypsyvät hieman erilailla, niin varmempi veto näin mulle :)  Nyt oli sitten flatin aika astella savuun. Otin lihan huoneenlämpöön noin tunti ennen savustamista ja maustoin sen reilusti ympäriinsä Poppamiehen Texas Beef Rubilla. Koska olen hieman peruslaiska ajattelin ajella helpolla, ja päätin valmistaa brisketin Traegerin pellettigrillis...

Mietin pitkään käytänkö tuossa otsikossa tuota viruksen nimeä, koska olen niin varsin tympääntynyt tuohon nimeen, mutta oletan, että lueskelen näitä kirjoituksiani vielä jonkun vuoden päästä, ja niin ollen on hyvä muistaa miksi tässä nyt on tullut kotoiltua. Itselläni hommat loppuivat jo ennen maaliskuun puoltaväliä, ja nyt alkaa pikku hiljaa tuntua, että alan kohta näyttää joltain niistä meemeistä mitä nyt somessa kiertää.  Ei mua oo kyllä tehty yksinään himassa nyhjäämään, kaipaan kunnolla kauhan varteen! Onhan tässä kaikkea pientä tullut tehtyä. Ihan parasta oli viikko ystävän mökillä Sysmässä metsän keskellä. Järvi oli vielä jäässä, mutta rantasaunassa saatiin sulosia, pehmeitä löylyjä.  Lounas auringossa Pääsin tietty myös lemppari puuhaan, eli tekemään ruokaa nuotiolla. Foliokääreissä tulee kassleria nyhtöpossuburgereihin ja padassa hautuu kaalipata seuraavan päivän ateriaksi. Kaalipadan paistelin ensin alkuun muurikalla ja siirsin sitten pataan. Kumpia...

Tölkkikana paistui pitkäperjantain illalliseksi. Ihan parasta kun on monta lomapäivää ja koko katras koolla! Oon saanut kokkailla ja testailla vaikka mitä! Mähän en oo mikään leipuri, mutta aina silloin tällöin osuu kyllä niin oikeaan, ja silloin täytyy kirjoittaa ihan reseptikin muistiin. Niinkuin nyt. Aivan sairaan hyvät suklaamuffinssit valkosuklaa sattumilla. Kuorrute sitten menikin vähän vihkoon, jäi löysäksi, mutta maut oli kyllä kohillaan tuoreen mansikan kanssa. 1 dl kaakaojauhoja 5 dl jauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 dl sokeria 2 munaa 100 g sulatettua voita 2,5 dl maitoa 200 g rouhittua valkosuklaata Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset tasaisesti yhteen luetellussa järjestyksessä. Jaa muffinssivuokiin (12 isoa tai 18 pienempää). Paista 15 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, jatka paistamista, mikäli tikku jää tahmeaksi taikinasta. Kuorrutteesta nyt ei kannata mitään kirjoitella, seuraavan kerran kokeilen tätä makeaa.fi:n sivuilta löyty...