Kätevän Emännän käsikirja

Eilen mun grillisisko, Kretu, postas Facebookkiin kuvan punajuuririsotosta minkä oli tehnyt. Ja johan iski punajuuririsottokateus. Munkin on saatava! En ollut koskaan tehnyt punajuuririsottoa ennen, joten vähän piti googlailla miten sen sitten tekisi. Olin just ostanut hyvää omenatuoremehua Hulluilta Päiviltä ja samoin Arlan mustaleimaa, joten otin nuo lähtökohdiksi. Muuten siihen menisi sitten ainakin vuohenjuustoa ja timjamia. Tässä ruoka-aineet: 3 isoa punajuurta raastettuna 1 iso banaanisalotti pieneksi pilkottuna 2 valkosipulinkynttä pieneksi hakattuna 50 g voita 1/2 dl oliiviöljyä 3 dl risottoriisiä 1,5 dl omenamehua 1 rkl valkoviinietikkaa 5 dl tattilientä 100 g mustaleimaa raastettuna 100 g vuohenjuustoa 1 tl suolaa pari rouhaisua mustapippuria noin 6 oksaa tuoretta timjamia Tee tatti- tai kanaliemi. Pidä se lämpimänä. Sulata voi pannulla, lisää punajuuri, sipuli ja valkosipuli, paista keskilämmöllä kunnes punajuuren mehu on haihtunut. Lisää nyt ensin oliiviö

Viime keväänä sain Pariisista käsiini kauniin, vaalean sinisellä silkkinauhalla suljetun laatikollisen eri makuisia macaronseja. En ole koskaan oikein välittänyt niistä ennen, mutta näitä maistettuani ymmärsin mistä näissä oikein on kyse. Ne oli niin valtavan hyviä, kuori ihanan rapsakka, sisältä vaahtokarkkimaista ja maistuivat vienosti mantelilta. Silloin iski himo päästä itse kokeilemaan näitten tekoa, jos vaikka saisi edes johonkin lähelle tuota, koska kaupan pakastetut niitä ei ole. Muutama litra pääsi kulkemaan vettä Vantaassa, ennen kuin sitten sain aikaiseksi lähteä tuumasta toimeen. Eilen nimittäin googlailin niin videoita, kuin blogeja ja eri maitten johtavien kurmeesaittien repsuja, että mitenköhän nää sit syntyy. Se oli selvää, että raaka-aineita on neljä: tomusokeri, mantelijauho, kananmunanvalkuinen ja sokeri. Mutta kuinka paljon, mitenkä ja mites sitten paistaminen?  Selvää oli, että mantelijauhojen piti olla todella hienoa ja siivilöityä. Jossain ohjeissa laitett

On taas se aika vuodesta kun ei tartte arkisin alkuiltasella miettiä, että milleköhän ryhtyis. Se on nääs Australian Masterchef ja kiinteä katselusuhde. No, Jorgos (eli George austraalialaisittain) teki sitten moussakaa tuossa muutama viikko sitten ja siitäpä jäi himo tehdä ittekin ja tyttären kanssa oli sovittu, että nyt lauantaina meillä sitten syötäisiin moussakaa. Torstaina sitten olin Poppamiesten ihkutusten kanssa keikalla syöttämässä namppari Reuben-leipiä eräällekin juhlaväelle. Oltiin tehty vastaava keikka ennenkin, joten reseptin hiominen oli iisi. Tässä sullekin Poppamies-Reubenin repsu, kuvaa ei leivästä valitettavsti siinä suihkimisessa syntynyt: 2 sentin siivua hyvää maalaisleipää, mielellään sellaista missä on hieman ruista jauhoseoksessa 2 sentin paksuista siivua lämmintä briskettiä kourallinen hapankaalia 2 siivua cheddaria suolakurkkua Poppamiehen BBQ-majoneesia Poppamiehen Classic BBQ-soossia Levitä toiselle siivulle leipää BBQ-majo, toiselle Classic BBQ-

Voe mahoton sentään! Vapaa päivä, upea keli, ja tyyppejen fb-postauksista päätellen metsät on täynnään sieniä. Joten, ei muuta ku ämpäri kainaloon ja Paloheinän mettään. Suunnistin siitä sitten sisään ja eihän sitä tarvinnut toviakaan tallustaa kun ensimmäiset rouskut siinä ootteli noutajaansa. Olin asentanut puhelimeen Sienikirja-appsin, josta sitten välillä tsuumailin mitä mikin sieni on, ja uskaltaako noukkia. Yllättävän monet meidän sienistä onkin syömäkelpoisia, ainaskin ryöppäyksen jälkeen, vaikkakin monet on luokiteltu ei niin herkullisiksi. No, niin kauan kun ei oo ihan suorilta käsiltä pahoja (eli ärväkkään kitkerää) niin ämpäriin vaan. Suolasieniä mä olinkin tullut pääasiallisesti yytsimään. Noin puolen tunnin päästä ämpäri olikin jo puolillaan. Sitten satuinkin oikeeseen orakasmättääseen, ja niitä noukkiessa mietiskelin, että nyt muuten lähtee sienilasagne tulille. Kotona sitten siivosin sienet, erottelin ryöpättävät ja ei-ryöpättävät. Ei-ryöpättävät pää

Facen feediin kun tulee kuva kirsikkapuusta täynnään kirsikoita kysymyksellä kukahan tulis poimii nää pois, ja kuva vielä melkein naapurista, niin voit olla varma, että härifrån tvättas! Sinnepä sitten ämpärin kanssa puolilta päivin ja eipä siinä kauan mennyt kun ämpäri oli täynnä ihania mehukkaita kirsikoita. Todella mehukkaita. Niin mehukkaita, että mehu vaan valui pitkin kyynärpäitä kun niitä poimin. No, mehuahan mä sit ajattelin niistä tehdä. Ja sitten kerroin ystävälle mitä olin tekemässä, ja hän sanoi, että tykkää kovin kirsikkakompotista, joten aattelinpa, että tehdään sitten kompottiakin. Olin mä ajatellut siinä aiemmin, että hilloikskin menee tuota, mutta sitten meinasin alkaa laiskaksi. Niitten kivien poistaminen kun on sellaista nyhertämistä. Mutta, ryhdistäydyin sit kuitenkin. Putsasin sitten noin 1,5 kiloa kirsikoita kivistä, laitoin kattilaan, lisäsin 750 g hillosokeria ja keittelin hiljakseen noin 15 minuuttia. Siitä sitten purkkeihin. Mittasin, että mulla oli n

Jenkeissähän New Yorkkilaiset tykkää, että niitten pizza on ainoa oikea. Jostain syystä sit taas Chicagolaiset on kehittäneet paksupohjaiset pizzat, deep dish tai deep pan pizzat, jotka on ihan killereitä, kun ne voi todellakin täyttää hirmu määrällä juustoa, tomaattikastiketta ja muuta täytettä. Ja tällaista pizzaa mun on tehnyt mieli testata jo jonkin aikaa tuossa grillissä ja nyt kun sain ihan mahtavan Petromaxin valurautapannun, se oli sit tuumasta toimeen. Pohjan tein Emeril Lagassen ohjeen mukaan: 3,5 dl kädenlämpöistä vettä 1 pussi kuivahiivaa 1 tl sokeria reilu 8 dl jauhoja reilu desi durumjauhoja reilu desi oliiviöljyä 1 tl suolaa Sekoita ensin vesi, hiiva ja sokeri ja anna seistä noin 5 min kunnes alkaa kuplimaan. Sekoita sen jälkeen osa jauhoista, durumit, öljy ja suola kunnes on tasainen taikina, jonka jälkeen sekoita sisään loput jauhot noin desi kerrallaan. Vaivaa 3-5 minuuttia, että tulee hyvä sitkos. Anna nousta noin tunti. Keitä tomaattikastike: 1 prk t

Nyt on mennyt ihan luvattoman kauna siitä kun viimeksi on tullut kirjoiteltua tänne mitään. Mutta puolustuksekseni täytyy sanoa, että on hiukka pidellyt grillaajalla haipakkaa tää kesän alku. On grillailtu pitkin kyliä, milloin Kaasuvalon kokkina K-Raudoilla, milloin Tapasfestareilla tai BBQ Festeillä Poppamiehen rotsi päällä. Välillä tehty grillivinkkejä, välillä reseptejä. Ja kuvattu hirmu määrä grilliruokaa. Ja ruokittu ihmisiä eri juhlatilanteissa aina siinä välissä. Kiirettä on pidellyt, mutta on kyllä ollut ihan julmetun hauskaakin. Ja tavattu taas uusia mainioita tyyppejä siellä täällä. Ens viikonloppuna onkin sitten taas uudet Grillimaisterit hakusessa ja mennään tietty mestoille kannustaa grillaajia. Siitähän tulee varmaan lystiä kanssa. Poppamies-Markolta sain hyvän vinkin ribsitelineeksi grilliin: Ikean kattilankansiteline, joka maksaa 5,99. Loistava haitari, jonka saa säilöttyä pieneen tilaan ja venyy pitämään isommankin määrä ribsukoita savustuksen aikana. Ja nyt sitte

No jo on kiireitä pidellyt. Kait. Ainaskin siitä päätellen, että eipä ole vähään aikaan tullut postattua tänne mitään. Hyi mua. Häpeän. Mutta, tänään onkin ihanan kesäistä ja huomasin, että pihassa on rapareprit nousseet jo huimaan pituuteen. Siitäpä se idea sitten lähtikin. Raparperipaistosta illan jälkkäriksi. Ensin tosin tuossa olen savustellut muutaman karistan paahtopaistin ja nyt siellä muhii savussa possunniskaa. Poika kun aamulla valitti mulle, että meillä ei ole ollut moneen päivään mitään ruokaa kotona. Jaapa, eipä niinkään jos kanavartaita, sobasalaattia, lämminsavulohta ja grillattuja kasviksia ei lasketa. No, pannaan pojalle possua. On muuten aika nätissä savussa siellä. Possunniskoille laitoin ensin pintaan Poppamiehen Slow Food Rubia, ja sitten hickory-savuun, 120 astetta ja tuommoinen 4 tuntia. En tee ihan nyhtöpossuksi asti, siksi tuo neljä tuntia. Ajattelin nimittäin leikata siitä sitten pihveiksi ja grillata niille vielä rapsakan pinnan. Raparperiä leikkas

Nyt kyllä pyörii vahvasti mielessä halu siirtyä aika tavalla kauas omalta osaamisalueelta. Sain nääs ostettua tomatilloja, joita en ennen oo nähnykkään missään kaupassa täällä Suomessa. Ja oon nyt ehtinyt kokeilla niitä grillaamalla ja tekemällä vihreää salsaa paahtamalla. Ja kumpikin oli ihan sairaan hyvää. Tätä on vaan saatava lisää! Niinpä mietin, että kuinkahan se onnistuis, jos laittais kylväen noita siemeniä johonkin istutusrasiaan vai miksikä niitä kutsutaan. Alkais niinku farmariks. Tai, jos sais vaikka pari taimea kasvamaan. Tähän pitää perehtyä. Raportoin jos tuosta nyt tulee jotain. Olenhan ystäväpiirissä tunnettu motolla "tappaa talossa ja puutarhassa". Juu, mulla ei juuri nuo viherkasvit viihdy. Mutta vielä tuohon vihreään salsaan. Tässä reseptiä, jos vaan saatte käsiinne noita tomatilloja. 1 kg tomatilloja 2 tuoretta jalapenoa 1 shalottisipuli nippu korianteria 1 limen mehu suolaa Paahda tomatillot ja jalopenot joko grillillä tai grillivastusten al

Mahtavaa kuinka noita kaiken maailman vihanneksia tuodaan tänne Härmälään koko ajan enemmän ja enemmän. Viime kesänä alkoi jo olla tuoreita jalapenoja saatavilla ihan normisti, nyt löytyy padron-paprikoitakin. Ja Vihannespörssistä tuoreita tomatilloja! Ihanaa, nuo kaikki kun sopii niin meikämandoliinin makuhermoille ja mun grilliin. Eilen olin keitraamassa 70 hengen kemuja Veikkolassa ja sain grillata muutaman tunnin ihanassa auringonpaisteessa, oli aivan kesä! Tänä aamuna sitten kuuluikin sateen ropina kattoikkunoissa kun heräsin. Hitsi mikä tsägä mulla! Joskus vaan natsaa asiat kohilleen. Ja tänään kyllä grillasin kotonakin, mutta aika pikaisesti, eli ei ollu keleillä väliä. Mulla oli yksi noin puolkilonen t-luupihvi, esikeitettyä punaista, jauhoista Asterix-perunaa, padroneita ja tomatilloja. Tomatillot lohkoin neljään osaan, ja sitten ne, perunat ja padronit kulhoon, hento öljy ja maldon-suola pintaan ja grilliin. T-luulle pippuri ja suola pintaan ja sizzlerin (kuuma infrap

Pääsiäisenä herkutellaan, eiks vaan? Nyt on ihanat parsatkin saapuneet, ja taidan oottaa vielä siihen, että ekat parsat syödään vasta pääsiäispöydässä. Kylmäsavulohen ja hollandaisen kanssa, luulemma. Pakkasessa on ootellut upea luomukaritsan viulu, jonka nostan kohta sulamaan jääkaappiin. Vielä en oo päättänyt mille se ryhtyy, me kun lähdetään viettämään pääsiäistä Keski-Suomeen ja vähän keleistä riippuu tuleeko siellä tuo viulu millä välineellä. Nuotio hiukka houkuttais, mutta siihen tarvii jo sitten parempaa keliä. No, päätöksen voi tehdä siinä sunnuntaiaamuna. Jälkkärit onkin sitten jo päätetty. Mä tykkään mämmin mausta, mutta se on jotenkin niin tuhtia, että sitä ei juuri tuu syötyä pääsiäisenä, ehkä lusikallisen jonkun muun annoksesta. Pasha taas on sellainen perusjuttu, että se pitää tehdä, aina jotenkin tuunaillen. Tänä vuonna sain äiskältä Valamon luostarista tulkuiksi upean pasha/kotijuustomuotin, joten vihdoinkin saan tehtyä pashan oikean malliseksi. Ennen olen aina sen te

Tulipahan pörrättyä kaksi päivää Messukeskuksessa Gastro Messuilla. Ihan parhaat messut evö! Ensinnäkin näkee kaikkia huipputyyppejä, joiden kanssa on saanut puuhastella hauskoja juttuja, mutta sitten tapaa myös uusia huipputyyppejä, joitten kanssa toivottavasti saa puuhastella hauskoja juttuja joskus tulevaisuudessa. Ja sitten saa kasvoja tyypeille, joiden nimi on tuttu vaikka sähköposteista. Ja sit sitä ruokaa... mmmmm! Tänä vuonna ärrein (laustaan sillain ouluks är-rein, niinkuin ärhäkkä) ständi oli ehdottomasti HKScanilla. Ihan viimosen päälle ruokarekka, jossa oli sisällä mm. Mibrasan puuhiiliuuni. Ai ettien että, voiko tollasia ollakkaan! Kuvassa edessä Risto Mikkola ja sisällä Tom Tapper Sieltä sitten Ripe Mikkola soitti Black Sabbathia ja nosti herkkuja maisteltavaksi. Ja tulipa sinne sitten tämän vuoden Bocuse D'Or kilpailijamme, Eero Vottonenkin tekemään annoksia. Ja MÄ pääsin maistamaan Eeron tekemää possunkylkeä. Tuolla briossilla oli vielä hyvä majonee

Ai että, nyt se on virallista! Kevät on tullut! Perjantaina conkut jalassa auringonpaisteessa kuivalla asfaltilla! Hirmukevätfiilareissani sitten hakemaan muutamia juttuja, mitä tarvitsin, koska tänään ajattelin testailla muutamiakin asioita, joita on pitkään tehnyt mieli, mutta ei ole ollut vaan aikaa niille. Ensinnäkin, olin saanut lainaksi ystävältäni Katilta painekattilan. En ole koskaan tehnyt painekattilalla mitään ja Kati vannoi, että on huippuhyvä vehje. Tuota varten olin ostanut possunposkia, joiden ajattelin olevan oiva protsku just painekattilaan testattavaksi, koska vaatii piiiiitkän haudutusajan. Noinkohan onnistuu vajaassa tunnissa? Mutta, kyllähän sitä on saatava grillikin tulille näin upeena kevätpäivänä ja hain sitten myös luuytimiä, joita olen halunnut kokeilla savustaa. Ja jääkaapissa oli vielä ankanrasvaa, jossa piti kokeilla ranujen paistoa. Paljon kivaa puuhaa yhelle päivälle, jei! Siitä sitten Big Green Egg tulille ja luuytimet hickoryyn. Ytimille olin

Viime viikonloppu vierähtikin sitten tyttöjen virkistysmatkalla Levillä. Äiti tuossa juuri soitteli ja kysyi ulkoiltiinko, vastasin kyllä ja ajattelin, että en kovin paljon valehdellut, koska V'inkkarin after ski. No, kaiken rehdellisyyden nimissä, saavuimme perille perjantaina ja lähtö oli sunnuntaina puolilta päivin, joten priorisoimalla mm. perjantain kotakokkailulle, ei tuossa nyt niiiiiin montaa saumaa olisi ollut sille urheilulle. Tai jotain. Mutta siihen kotakokkailuun. Käytiin Levi Marketissa hakemassa lohta ja vihanneksia, ja sitten kotaan tulet päälle. On siinä vaan jotain niin huiman hienoa kun pääsee ihan avotulille laittamaan ruokaa. Olisin halunnut ostaa myös poroa, mutta sitä oli ainaostaan saatavana pakkasesta, niin otin sitten vielä rasian kanan koipireittä, jotka leikkasin kahteen osaan (reidet ja koipinuijat erikseen) teriyakit päälle ja ritilälle paistumaan siinä sivussa. Paketoin rosamundan per ruokailija folioon ja laitoin tulisijan reunaan. Pyörittel

Se on sitten tämänvuotiset Pakkasgrillauskisat takana ja uusi voittaja on löytynyt. Tärkeintähän kaikille oli, että Sami Garam ei pääse voittamaan tänä vuonna, koska viime vuotisen voiton jälkeen häntä ei ole pidätellyt maan pinnalla sitten yhtään mikään, kokki on leijunut kuin heliumpallo! Toinen tavoite useimmille oli, että ei jäisi viimeiselle sijalle, koska tuon sijan mukana tulee vastuu seuraavien grillikisojen järjestelystä, sekä huomattava määrä nasevaa kettuilua. Osallistujia oli yhteensä 10, joista valitettavasti Materchef-voittaja Joonas Hämäläinen perutti osallistumisensa viime metreillä, tekosyynään flunssa. Oikeasti häntä alkoi vain jänistää, tai näin ainakin me muut kokit hänen äkillisen sairastumisensa tulkittiin. Samalla rakkaudella suoritetulla kettuilulla. Harmi kyllä, että Joonas ei päässyt mukaan, huippuheppu, hänkin. Tuleva työkalu, kisaajat Hurttia ja Garam. Eli kisaamaan jäi Janne Pekkala, kaikkien Pakkasgrillauskisojen isä sekä äiti, Matti Hurttia, Ruka