Kätevän Emännän käsikirja

Yksi mun lemppariharrastuksista on lähteä lauantaiaamuna ostoksille tukkuun. Siellä on hauska kierrellä ja katella kaikkee, ja varsinkin tsekata kala- ja lihatiskit. Eikä muuten pettänyt nytkään: lihoista löytyi vasikan picanhaa, ja vielä -50% alella. No brainer - tiedän mitä meillä syödään! Kotiin päästyäni aukasin paketin lähempää tarkastelua varten ja harmikseni huomasin, että tuo picanhan erityispiirre, ronski rasvakerros, oli trimmattu pois. Mutta liha muuten kyllä tuntui erittäinkin priimalta. No kun kerran läskit oli poistettu, ajattelin, että tehdään tämä nyt sitten muutenkin vähän erilailla. Normisti viiltelen rasvaan viillot, ja hinkkaan lihan ja rasvan runsaalla suolalla, ja sitten laitan grilliin. Nyt sitten tein rubin suolasta, ruokosokerista, cayennesta, smoked paparikasta, jeerasta ja oreganosta. Muita aineita laitoin noin teelusikallisen, suolaa ja sokeria vajaa kaksi ruokalusikallista kumpaistakin. Ja hieroin sitten lihan tällä seoksella. Laitoin lihan kuumaan

Yksi ihan kaikkien aikojen lempparisalaattini on vuonankaali. Mä vaan ihmettelen kuka tuon nimen on tälle niin ihanan maun ja tekstuurin omaavalle salaatille antanut! A) se ei mielestäni ole kaali. Ja kaaleissahan ei ole mitään vikaa, päin vastoin. Herkkua moneen menoon. Mutta tuo on mielestäni kuitenkin salaatti, ei kaali. B) vuona. Vuona?! Vuona tarkoittaa karitsaa. Ok,ehkä hyvällä mielikuvituksella (ja usko pois, mulla on hyvä- tai ainakin vilkas - mielikuvitus) tuo salaatinlehti voisi muistuttaa karitsan kieltä.  Mutta, että karitsankaali. Ok. No, on tuolla salaatilla enempikin näitä nimi-ihmetyksiä. Siis mitä nyt olen itse tykönäni miettinyt. Ranskaksi tuo herkku on mâche, mutta sitten taas Sveitsissä ranskankielisellä alueella sen nimi on rampon. Ainut ruoka-aine mitä minä tiedän, millä nimi muuttuu rajaa ylittäessä. Kyllä, maailma on ihmeitä täynnä! Vuonanakaali eli rantavuonakaali eli eli eli... No, joka tapauksessa, Lidl:ssä oli taas vuonankaalipusseja, ja vielä tarjouks

Sunnuntai-iltana, varsinkin jos on syksy ja sataa, alkaa tehdä mieli jotain iltapalaa vaikka sitten Tanssii Tähtien Kanssa kaveriksi. Letut toimii hyvin makeannälkään, piirakat taas siihen suolaisen himoon. Suolaiset piirakat ovat siitä kiitollisia, että jos vaan jääkaapista löytyy pari munaa, kermaa ja juustoa, saa muut täytteet kasattua sitten ihan mistä vaan.   No tälläinen himo sitten iski, hyvissä ajoin ennen showtimeä, joten laitoin 100 g voita pehmenemään ja aloin katsella täyteaineita. Mulla on vieläkin niitä oudosti jääkaappiini vaeltaneita maitorahkoja, joten ajattelin upottaa yhden taas pohjaan.  Pohjaan tuli: 100 g pehmennyttä voita vähän yli puoli purkkia maitorahkaa 1 tl leivinjauhetta  noin 4 dl jauhoja  Sekoitin leivinjauhot jauhoihin, maitorahkan pehmenneeseen voihin, ja lopuksi jauhot voi-rahkaseokseen. Veivasin tasaiseksi ja laitoin kylmään lepäämään noin 40 minuutiksi. Sillä välin kun taikina lepäsi, kuullotin pienessä oliiviöljyssä pi

Vuosien, siis todellakin useampien vuosien, jälkeen kaivelin pastakoneen mun ruokakomeron nurkasta kun kokeilin kuinka hyvin se taipuisi erittäin jäykän jääkaappikylmän piparitaikinan kaulintaan. Ja vääntyihän se, mutta siitä sitten joku toinen kerta. Mutta tästä jäi mielenpalo koittaa kuinka se vielä vääntyisi itse pastantekoon. Itse tehty pastahan on aivan tautisen hyvää. Mulla on vieläkin mielessä se yksi lasagne minkä oon tehnyt joskus vaikka kymmenen vuotta sitten, jota maistettuani vannoin, etten enää ikinä tekisi kaupan lasagnelevyista sitä, vaan... noh, aina ei pitäisi vannoa ihan mitä sattuu. Mulla olisi sellainen raviolintekolevyjuttu, minkä kerran ostin joltain Tupperi-kutsuilta, kun niistähän on aina pakko jotain ostaa... no, silloin aattelin, että jos nyt sit vaikka elvyttäisi tuon pastanväännön uudelleen henkiin. Siitä taitaa olla jotain 6 vuotta. En oo vielä kokeillut. No jos joku päivä. Siitäkin sitten lisää... siis jos... Mutta, todellakin, kaivelin koneen esille, mi

En aio ryhtyä anarkistiksi ja kirjoittaa viskistä. Varsinkaan kun en erityisemmin pidä viskin mausta. Paitsi joskus hamassa nuoruudessa tuli juotua Southern Comforttia parilla jääpalalla. Mutta sehän taitaakin olla likööri, eikä mitään viski. No, aika hyvää se kuiteski oli. Muistaakseni. Lentsu ei oo oikein päästänyt vieläkään ottestaan, joten teki mieli leipoa sämplöitä. Sehän on vähän niinku terapiaa, eiks vaan? Muistin, että mulla on jostain syystä ihan hirmu monta purkillista maitorahkaa jääkaapissa, joten aattelin upottaa purkillisen tuohon taikinaan. Laitoin veden kiehumaan, ja otin 2 dl kiehuvaa vettä, johon sekoitin purkillisen rasvatonta maitorahkaa. Tästä tuli sopivan kädenlämpöinen neste, johon sitten murentelin 25 g hiivaa sekaan. Vatkasin tuon sekaisin, lisäsin siihen pari rkl ruokosokeria, noin 0,5 dl auringonkukansiemeniä, 2 tl fenkolin siemeniä (tykkään kovasti fenkolinsiementen mausta leivässä ja auringonkukkien siementen tuomasta suutuntumasta) ja 3 dl neljän vilj

Himpskatti vieköön, syyslentsu otti niskalenkin. Tähän räkikseen on saatava jotain pikkasen tuhdimpaa sapuskaa, ja mielellään pienellä potkulla. Paree kaivella Poppamiehen konstit pöytään! Poppakonstit flunssan karkotukseen Aattelinpa keitellä tujummat kaalilaatikot näillä avuilla. Laitoin ensin kokonaiset ohraryynit kiehumaan isoon kattilaan, noin puoleen litraan lihalientä. Kun ne oli kiehunut hetkisen, lisäsin kattilaan suikaloidut kaalit. Pannulle pilkoin kaksi isoa, makeaa sipulia, joita kuullottelin ensin tovin ja siihen päälle lisäsin 800 g jauhelihaa. Kun liha oli ruskistunut, lisäsin noin 3 rlk Poppamiehen Burgers & Ribs mausteseosta, pari rkl tuota nestemäistä valkosipulia (oishan siihen toki normi vs käynyt, mutku flunssa) ja sitten aloin varovasti tippa tipalta lisätä tuota Barbados chilikastiketta. Se nääs oli aikas hottia kun maistoin sitä paljaaltaan, mutta hyvin sitä tuonne pannulle uppos. Lisäsin vielä suolaa, tummaa siirappia runsaan desin (tai ehkä kaks...

Eilen juhlittiin ihanaa ystävääni Annea. Upeat juhlat Krapin Ravintola Mankelissa, jonka puitteet tällaisille lämpimille juhlille ovat ehkä enemmän kuin kohillaan. Ruuat olivat varsin maittavat, yllätysesiintyjänä drag artist Sheila, jolla oli takataskussa muutama ihan hauska ylläri, ja paikalliset muusikot vetäsivät sitten bileet käyntiin cover biiseillään Ziggy Stardustista siihen kun Chicago kuoli. No jorattiin tietenkin. Juhlakalu etummaisena. Sairaan siistiä! Ja kiitos vielä kaikille, ootte niin PUS! Juhlat jatkuivat sitten vielä lauantaille Krapin savusaunalla, jonne ajelin iltapäivällä ajatuksena käydä vielä uimassakin. Toi sauna on niin Suomen top vitosessa, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Otettiin sitä pehmeetä löylyä ja kävinhän mä uimassakin. Vesi oli vissiin jotain 8-10 asteista. Mittaria ei ollut käytössä, mutta tähän lopputulemaan päästiin Krapin isännän, Pekan, kanssa. No ainaskin se vesi virkisti, ja löylyt lämmitti päälle. Aivan ihanaa. Kuvat Anne Holma-Lehtinen