Kuka näitä nimiä keksii?
Yksi ihan kaikkien aikojen lempparisalaattini on vuonankaali. Mä vaan ihmettelen kuka tuon nimen on tälle niin ihanan maun ja tekstuurin omaavalle salaatille antanut! A) se ei mielestäni ole kaali. Ja kaaleissahan ei ole mitään vikaa, päin vastoin. Herkkua moneen menoon. Mutta tuo on mielestäni kuitenkin salaatti, ei kaali. B) vuona. Vuona?! Vuona tarkoittaa karitsaa. Ok,ehkä hyvällä mielikuvituksella (ja usko pois, mulla on hyvä- tai ainakin vilkas - mielikuvitus) tuo salaatinlehti voisi muistuttaa karitsan kieltä. Mutta, että karitsankaali. Ok. No, on tuolla salaatilla enempikin näitä nimi-ihmetyksiä. Siis mitä nyt olen itse tykönäni miettinyt. Ranskaksi tuo herkku on mâche, mutta sitten taas Sveitsissä ranskankielisellä alueella sen nimi on rampon. Ainut ruoka-aine mitä minä tiedän, millä nimi muuttuu rajaa ylittäessä. Kyllä, maailma on ihmeitä täynnä!
No, joka tapauksessa, Lidl:ssä oli taas vuonankaalipusseja, ja vielä tarjouksessa. 99 senttiä pussi. Ja todella hyvää tuotetta. Jei! Pussi koriin, ja pekonikuutioita kanssa. Nyt lähtee pikkasta parempaa, helposti ja nopsakasti nousevaa salaattia tarjolle. Kotona oli nääs munia, ja vinaigrette aineet.
Kotona laitoin paistinpannun ja kattilallisen vettä tulille. Pannulle peksukuutiot ja kattilaan runsas roiskaisu etikkaa. Sillä välillä kun odottelin että peksut paistuu ja vesi alkaa kiehumaan sekoitin vinaigreten:
½ dl öljyä, pikku loraus vaaleaa viinietikkaa, 1 tl dijonia, ripaus suolaa, kierros mustapippuria ja noin tl sokeria. Vatkataan sekaisin niin, että syntyy mukava emulsio ja sitten maistellaan ja lisätään makuja niin, että soi hyvään säveleen kaikki yhdessä.
Kun vesi alkoi kiehumaan, rikoin sinne yhden munan, ja kiepautin hieman vedestä vauhtia lusikalla tuolle munalle niin, että valkuainen kiertyi nätisti munan ympärille.
Postasin jokin aika sitten tänne sellaisen siiviläkikan uppomunalle. Kokeilin ja juu, ei ollut mun juttu. Helpompi kuiteski tää traditionaalinen metodi, puhumattakaan kuinka kiva on tiskata hyytynyttä munanvalkuaista pois siivilästä... ei kiva.
Nyt oli sitten kaikki komponentit valmiina, aikaa meni juurikin sen veden kiehumisesta siihen, että muna otti sen pari minuuttia kypsyäkseen, ja olin valmis nostamaan annoksen: pohjalle salaatti, johon sekoitin vinaigreten, päälle pekonikuutiot ja uppomuna. Munalle suola ja pippuri. Valmista ja, ah, niin herkullista! Kato vaikka:
Huomenna muuten taas rillataan!
Perjantaiterkuin,
Viivi
 |
| Vuonanakaali eli rantavuonakaali eli eli eli... |
Kotona laitoin paistinpannun ja kattilallisen vettä tulille. Pannulle peksukuutiot ja kattilaan runsas roiskaisu etikkaa. Sillä välillä kun odottelin että peksut paistuu ja vesi alkaa kiehumaan sekoitin vinaigreten:
½ dl öljyä, pikku loraus vaaleaa viinietikkaa, 1 tl dijonia, ripaus suolaa, kierros mustapippuria ja noin tl sokeria. Vatkataan sekaisin niin, että syntyy mukava emulsio ja sitten maistellaan ja lisätään makuja niin, että soi hyvään säveleen kaikki yhdessä.
Kun vesi alkoi kiehumaan, rikoin sinne yhden munan, ja kiepautin hieman vedestä vauhtia lusikalla tuolle munalle niin, että valkuainen kiertyi nätisti munan ympärille.
Postasin jokin aika sitten tänne sellaisen siiviläkikan uppomunalle. Kokeilin ja juu, ei ollut mun juttu. Helpompi kuiteski tää traditionaalinen metodi, puhumattakaan kuinka kiva on tiskata hyytynyttä munanvalkuaista pois siivilästä... ei kiva.
Nyt oli sitten kaikki komponentit valmiina, aikaa meni juurikin sen veden kiehumisesta siihen, että muna otti sen pari minuuttia kypsyäkseen, ja olin valmis nostamaan annoksen: pohjalle salaatti, johon sekoitin vinaigreten, päälle pekonikuutiot ja uppomuna. Munalle suola ja pippuri. Valmista ja, ah, niin herkullista! Kato vaikka:
Huomenna muuten taas rillataan!
Perjantaiterkuin,
Viivi
Just eilen katselin noita vuonankaalipusseja! Kiitos reseptistä,täytyy käydä ostoksilla :)
VastaaPoistaLoistavaa! Nauti! :)
VastaaPoista