Happamia sano!
Eilen oli mitä upein syyslauantai. Perjantaina tuli maisteltua hieman viinejä hyvien ruokien kanssa siinä määrin, että pieni samoilu syysmetsässä houkutteli kovin. Muutenkin nuo punakkaat pihlajat on kutsunut poimimaan jo tovin. Tuli nimittäin tuossa muutama viikko sitten kokeiltua pienelle erälle pihlajanmarjoja sellaista hyytelöohjetta, johon tuli vaniljatanko, mutta jotenkin tuo teos ei sitten ihan purrut mun makuun. Siitä jäi kaivelemaan mieliteko kokeilla hieman erityylistä hyytelöntekoa. Ajattelin siinä samalla katsastaa josko jotain sieniä löytyis kanssa. Mä en todellakan ole mikään metsässä samoaja, ainakaan yksin. Ja ainakaan vieraassa metsässä, joten suunnistin ihan tuohon naapuriin, keskuspuistoon.
No joo, varmaan ne tsiljoonat pääkaupunkiseutulaiset, jotka tykkää sienestää, oli käyny jo moneen otteseen putsaamassa mättäät sienistä, mutta pihlajanmarjoja kyllä löytyi. Ei siis mikään turha reissu. Puhumattakaan siitä fiiliksestä mikä tulee kun aurinko paistaa puitten lomasta ja metsä tuoksuu syksylle!
Kannoin siis saaliini kotiin ja aloin putsata marjoja. Mietin, että haluan hyytelöön ainakin chiliä. Ja sitruunankuorta ja -mehua. Ja ison palan inkivääriä. Laitoin marjat kiehumaan noin pariin litraan vettä, sekaan siis yhden sitruunan mehu ja kuori ja noin peukalon kokoinen palanen inkivääriä pilkottuna.. Yksi keltainen chili halkaistuna siemenineen. Ja muutama tähtianis ja kanelitanko. Samalla purkit kiehui toisessa kattilassa.
Keittelin siinä sitten marjoja mausteineen noin puoli tuntia, jonka jälkeen siivilöin mehun. Mehu, jota oli tasan litra tässä kohtaa, takaisin kattilaan ja 8dl hillosokeria perään. Kuorin välissä vaahdon liemen päältä, ja kyllä keitos olikin kauniin värinen ja kirkas. Tätä keittelin sellaisen vartin, parikymmentä minuuttia. Jonka jälkeen purkitin liemen purkkeihin ja totesin, että huomenna nähään.
Tänään sitten katsastin miten oli hyytynyt ja miltähän tuo valmis tekele maistuis. Täytyy sanoa, että aikamoisen hyvänmakuinen hyytelö tuosta tuli. Sopisi varmaankin jonkun oikein tumman riistan kanssa tai sitten ärväkkään stiltonin. Katotaan kumpaa pääsen ensin yhdistelemään. Toivottavasti kumpaakin. Ja pian.
.jpg)
Syyssunnuntaiterkuin,
Viivi
No joo, varmaan ne tsiljoonat pääkaupunkiseutulaiset, jotka tykkää sienestää, oli käyny jo moneen otteseen putsaamassa mättäät sienistä, mutta pihlajanmarjoja kyllä löytyi. Ei siis mikään turha reissu. Puhumattakaan siitä fiiliksestä mikä tulee kun aurinko paistaa puitten lomasta ja metsä tuoksuu syksylle!
Kannoin siis saaliini kotiin ja aloin putsata marjoja. Mietin, että haluan hyytelöön ainakin chiliä. Ja sitruunankuorta ja -mehua. Ja ison palan inkivääriä. Laitoin marjat kiehumaan noin pariin litraan vettä, sekaan siis yhden sitruunan mehu ja kuori ja noin peukalon kokoinen palanen inkivääriä pilkottuna.. Yksi keltainen chili halkaistuna siemenineen. Ja muutama tähtianis ja kanelitanko. Samalla purkit kiehui toisessa kattilassa.
.jpg) |
Keittelin siinä sitten marjoja mausteineen noin puoli tuntia, jonka jälkeen siivilöin mehun. Mehu, jota oli tasan litra tässä kohtaa, takaisin kattilaan ja 8dl hillosokeria perään. Kuorin välissä vaahdon liemen päältä, ja kyllä keitos olikin kauniin värinen ja kirkas. Tätä keittelin sellaisen vartin, parikymmentä minuuttia. Jonka jälkeen purkitin liemen purkkeihin ja totesin, että huomenna nähään.
Tänään sitten katsastin miten oli hyytynyt ja miltähän tuo valmis tekele maistuis. Täytyy sanoa, että aikamoisen hyvänmakuinen hyytelö tuosta tuli. Sopisi varmaankin jonkun oikein tumman riistan kanssa tai sitten ärväkkään stiltonin. Katotaan kumpaa pääsen ensin yhdistelemään. Toivottavasti kumpaakin. Ja pian.
Syyssunnuntaiterkuin,
Viivi
Kommentit
Lähetä kommentti