Jutun juurta eli juttua juureksista
Mulla ei ole koskaan ollut mitään ihmeempää suhdetta juureksiin. Aina joulunaikaan lanttulaatikkoa tehdessä mietin, miksi ihmeessä sitä ei tule tehtyä muulloin kuin jouluna. Onhan se ihan sairaan hyvää, älyttömän helppo valmistaa ja vielä hemmetin edullista ruokaa. Niin miksi ihmeessä ei? Ja punajuuret. Niin hyvää, ja niistäkin saa uunissa paahtamalla todellista kurmeeta: hunajaa ja timjamia mukaan uuniin, ja lopuksi vuohenjuustoa ja öliiviöljyä päälle, niin johan on! Ja näitäkin tulee tehtyä vaan ihan muutaman kerran vuodessa. Samat sanat kuin lantuille.
Tutustuin ihan vastikään uuteen juurekseen, joka sai mut miettimään kokolailla suhtautumistani koko heimoon. Mustajuuri tuli ja vietteli. Ei vaan ollut osunut kohdalle aikaisemmin, ja kun en niin kovin ollut muutenkaan noihin juureksiin kiinnittänyt kulinaarista huomiotani, niin tämäkin herkku oli sitten saanut olla ihan rauhassa mun kohdallani. Mutta sitten tuli se päivä kun lounaspöydässä tarjottiin mustajuurikeittoa ja maistoin. Ja siitä se sitten lähti. Ensi siitä tein mustajuuripyreen savustetun lohen kanssa, ja olihan tuo kombo ihan niinku match made in heaven.
Pyreen tein ihan vain mustajuurta keittämällä (mustajuuren isoin haaste on sen kuoriminen kylmän veden alla ja siirtäminen keittämistä odottamaan kylmään veteen, johon on puristettu kunnolla sirtuunaa, jotta tuo kauniin valkoinen juures ei tummu) pehmeäksi, ja toisessa kattilassa laitoin kermaan hautumaan pieneksi hakattua shalottisipulia, ja sitten huristelin tehosekoittimessa nuo keskenään. Lisäsin shalotti-kermaa kunnes pyre oli mieluisena soseena. Lopuksi suolasin tuon pyreen. Suosittelen!
Keiton tein sitten muutaman päivän päästä tuosta, kun oli taas saatava mustajuurta. Tein sen muuten niin kuin pyreen, mutta keitin mustajuuren kanssa muutaman jauhoisen perunan. Päälle paistoin pekonia, jonka murustin, ja tein vielä pienen tatti-valkosipuliöljyn (laitoin kuivattua tattia murusina ja ihan vähän pilkottua valkosipulia oliiviöljyyn maustamaan öljyä) jota pirskotin muutaman tipan päälle:
Eikä tässä vielä kaikki. Sitten tapasin Santerin - Chef Santerin, joka on kirjoittanut kirjan Rakkaat juurekset. No voit vaan arvata tykkäskö heppu juureksista. Teki mm. jälkkäriin palsternakkakastiketta. Enpä ois koskaan yhdistänyt palsternakkaa jälkkärimauksi, mutta nyt yhdistän. Aivan loistava. Kiitos Santeri! Santeri on muuten Tampereelta, eikä hänen rakkautensa ylety pelkästään juureksiin vaan myös... aivan niin: mustamakkaraan. Eikä oo muuten ihan terve tuo rakkaus, tässä todiste:
Näihin kuviin ja tunnelmiin <3
Emäntäsi
Tutustuin ihan vastikään uuteen juurekseen, joka sai mut miettimään kokolailla suhtautumistani koko heimoon. Mustajuuri tuli ja vietteli. Ei vaan ollut osunut kohdalle aikaisemmin, ja kun en niin kovin ollut muutenkaan noihin juureksiin kiinnittänyt kulinaarista huomiotani, niin tämäkin herkku oli sitten saanut olla ihan rauhassa mun kohdallani. Mutta sitten tuli se päivä kun lounaspöydässä tarjottiin mustajuurikeittoa ja maistoin. Ja siitä se sitten lähti. Ensi siitä tein mustajuuripyreen savustetun lohen kanssa, ja olihan tuo kombo ihan niinku match made in heaven.
Pyreen tein ihan vain mustajuurta keittämällä (mustajuuren isoin haaste on sen kuoriminen kylmän veden alla ja siirtäminen keittämistä odottamaan kylmään veteen, johon on puristettu kunnolla sirtuunaa, jotta tuo kauniin valkoinen juures ei tummu) pehmeäksi, ja toisessa kattilassa laitoin kermaan hautumaan pieneksi hakattua shalottisipulia, ja sitten huristelin tehosekoittimessa nuo keskenään. Lisäsin shalotti-kermaa kunnes pyre oli mieluisena soseena. Lopuksi suolasin tuon pyreen. Suosittelen!
Keiton tein sitten muutaman päivän päästä tuosta, kun oli taas saatava mustajuurta. Tein sen muuten niin kuin pyreen, mutta keitin mustajuuren kanssa muutaman jauhoisen perunan. Päälle paistoin pekonia, jonka murustin, ja tein vielä pienen tatti-valkosipuliöljyn (laitoin kuivattua tattia murusina ja ihan vähän pilkottua valkosipulia oliiviöljyyn maustamaan öljyä) jota pirskotin muutaman tipan päälle:
 |
| keittoni näyttää selkeesti hymiöltä jonka nenä on tuollain reippaasti rosottunut |
 |
| Klikkaa omalla vastuulla. |
Näihin kuviin ja tunnelmiin <3
Emäntäsi
Kommentit
Lähetä kommentti