Kätevän Emännän käsikirja

Minähän siis en ole mikään leipuri. Tai, no, aina multa on syntynyt hyvät pullat, sämpylät ja leivät, mutta tuon leipomisen olen kokenut jotenkin kovin tieteelliseksi, ja ruuanlaitossa kun muutenkin parasta on se, että voi säätää ja säveltää makuja kohilleen oman mielen mukaan. Nythän olen alkuvuodesta toiminut yrittäjänä, ja teen mm. pitopalvelua. Olenkin tehnyt enemmän voileipäkakkuja viimeisen kahden kuukauden aikana kuin koko edellisen elämäni. Ja kermakakkuja. Ja tiedättekö, tuolla mulla on taas paistumassa yksi 15 hengen kakku uunissa ja voileipäkakku oottelemassa koristeita niskaansa. Näitä makeita kakkuja varten olen kyllä opetellut yhtä jos toistakin, ja onneksi netti on täynnä hyviä blogeja ja kotileipureita, joiden vinkeillä olen saanut hyviä ja upeita kakkuja ulos keittiöstäni. Aattelinpa listata tähän muutamia, ihan jos vaikka niistä olisi joskus apua just sulle! Ensinnäkin kakkuvuuan voiteleminen ja jauhottaminen. Olipa yhdenkin kerran niin, että yhdeksän munan kakku...

Nyt kävi kuulkaas sellainen vahinko, että ihan pakko jakaa! Tein aamusella voileipäkakkua asiakkaalle, ja siitä jäi sitten kuorrutteeksi tekemääni vispattua kermaa ja tuorejuustoa, jota en raskinut heittää menemään. Muistin että mulla on pala juuriselleriä (josta suuresti pidän), jonka sitten freesasin kattilassa shalotin kanssa, paloittelin neljä perunaa joukkon, puolikkaan lihaliemen ja 5 dl vettä. Lisäsin vielä hieman suolaa ja yhden laakerinlehden. Keitin kypsäksi, nostin pois hellalta, poistin laakerinlehden, soseutin, heitin sekaan ruukullisen persiljaa jonka soseutin, ja sitten tuo kerma-tuorejuusto (jota oli noin 2 dl kermasta ja 100 g maustamattomasta tuorejuustosta) vielä sauvasekoittimella sekaan. Päälle paistoin pancettaa. Oli kuulkaas vahingossa sairaan hyvää kun nousee vuorotellen persilja, selleri, kerma ja pancetta makuina ylös. Ja avot että oli kuohkea. Kelpaisi vaikka alkukeitoksi hienommillekin illallisille. Koita vaikka! On muuten tulossa jänskä viiko...

Taas se aika vuodesta kun ei paljon nappaa tonne kylille lähteä kävelyille. Olin taas niin reipas viikko sitten ja päätin a) olla kovin urheilullinen B) säästää väheneviä luonnonvaroja c) olla taloudellinen ja kävellä lähi Lidliin tekemään ihan jotkut pienet täydennysostokset, niin kuin aina silloin tällöin tulee tehtyä. Mähän siis tykkään kävellä täällä lähimaastossa. Noh, siinä sitten petollinen jää jalan alla pisti tasapainon sekunnin murto-osaksi sekaisin niin, että pysyin kyllä pystyssä, mutta puoli tuntia myöhemmin huomasin rehvähdyttäneeni alaselän lihakset. Voi helvata, että on erinomaisen epämiellyttävää kun alaselkä kramppaa ihan kippuraan. Onneksi tuo olotila tuolla intensiteetillä kesti vain päivän, mutta kyllähän tuo vieläkin kipuilee ihan pikkusen ja pahinta tässä on nämä syvät haavat sielussani. Onneksi meillä on ystäväni Outin kanssa sovitut lenkittelytreffit viikottain kalenterissa, muuten tämä trauma varmasti pitäisi mut sohvalla kevään koittoon asti. Ja keväthän ko...

Vuosi vaihtui ja siinä samalla vaihtui statukseni palkansaajasta yrittäjäksi. Pieni askel ihmiskunnalle, huima askel minulle! Nyt saan sitten ihan issesseni viettää ruokalehtien, -ohjelmien ja -reseptien parissa niin paljon aikaa kuin lystää. Työni nimittäin pyörii ruuan parissa niin virtuaalisesti kuin tuolla ihan oikeitten ihmistenkin parissa. Kirjoittelen blogeja, rakentelen Pinterest-seiniä, testailen reseptiikaa Facebook-postauksiin ja kokkailen ruokaa pitopalveluna. Aika jees, kuulkaas! Uusi vuosi vaihtui tietty ruuan ja kuohuvan parissa. Aatonaattona ystäväni Nina tuli istumaan iltaa luokseni ja kokkailin meille tiikeriravunpyrstöjä vietnamilaisissa kevätrullissa, kookosfritillä ja dim sumeina. Paistelin myös vähän kampasimpukoita, kun mielessäni oli ollut jo tovin halu kokeilla kampasimpukoita japanilaisella majonesilla ja pekonimuruilla. Vallan oli kuulkaas hyvää, ja mä oonkin aina sanonut, että jos olisi pakko valita yksi ruoka-aines, jota ainoastaan joutuisi syömään...

Kinkun kanssa pitää saada omaa sinappia, joten purkki Colmansia kaupasta käteen ja vanhan sinappiohjeen esiinkaivelua. Menikin tovi ennen kuin tuo ohje löytyi, kun olen hieman vaihdellut kotona huonejärjestyksiä ja sitä kautta "siivonnut" mun "arkistointijärjestelmää"... mutta löytyi kuitenkin. Hyvä ohje, helppo tehdä ja takuuvarma, sopivasti ärpäkkä, mutta makea sinappi. Siis se paras sinappi. Ja sen tekoon menee noin 5 minuuttia. Sinappiin tulee: 2 dl sinappijauhetta 2 dl kermaa 2 dl munia 2 dl sokeria 1 tl maizenaa tai perunajauhoja 1/2 tl väkiviinaetikkaa Laita kaikki aineet, etikkaa lukuunottamatta, sekaisin kattilaan ja sekoita kunnes kuplahtaa. Kun on kiehahtanut ota pois levyltä ja lisää etikka. Sekoita hyvin ja laita purkkiin. Voila! Kohta pakkaankin tuon sinapin, leivän, taatelikakun ja (toistaiseksi vielä raa'an) kinkun autoon, niin ja muutaman perheenjäsenen myös, ja suuntaan kauniiseen keskiseen Suomeen joulun viettoon. Vaikka on muute...

Olen aina yhtynyt Marttojen sanontaan, että siivoa kaappisi jouluksi, jos aiot niissä tuon juhlapyhän viettää. Eli, kyllä se joulu sieltä tulee, halusit tai et, puunaat kaikki paikat tai et. Uskon, että hyväntuulinen talon emäntä luo paljon lämpöisemmän joulutunnelman ympärilleen, kuin läpiväsynyt emäntä, jolla on joka lusikkaleipä ja sinappi itsetehtynä puunatulla pöydällä syötäväksi kiillotelluilla hopeoilla... Sanoisin, että kannattaa valita ne tehtävät siitä joulunvalmistelulistasta, joista suunnilleen edes pitää, ja ostaa muut asiat valmiina, ja pitää mielessä, että tarpeeksi hyvä kelpaa :) Mulle iskee aina joulun alla himo testailla jotain perinteisiä joulun juttuja, mitä en ole mahdollisesti ennen testaillut: milloin piparkakkutaloja, milloin sinappeja. Tänä vuonna se on ollut joululeivät. Mä tykkään muutenkin kovasti maustetuista leivistä, joten nyt täytyi lähteä kehittlemään TODELLA mausteista leipää, ja sellaisen teinkin. Itse olen tyytyväinen, useimmille varmasti itse käyt...

Olipa hurja marraskuu. 13 tuntia aurinkoa koko kuun aikana, ja sen kyllä huomasi. Pimeetä on, mutta viime viikonloppuna oli mukava olla tekemässä kahden ystävän tyttärien ylioppilasjuhlia, ja nähdä kauniita, hymyileviä nuoria naisia, jotka niin onnellisina poseerasivat hohtavan kirkas valkolakki päässään. Siinä sitä aurinkoa kerrakseen! Tulikin kokkailtua muutama päivä putkeen, välissä ehdin hieman juhlia itsekin, kun sain kutsun juhlistamaan ystävien luokse Suomen itsenäisyyspäivää. Siellä emäntä tarjosi alkupalaksi blinejä, jotka oli parhaita mun koskaan maistamia. Niissä oli käytetty tattarihiutaleita jauhojen sijasta. Aivan loistavia ja pakko pian testata itsekin! Nyt en kuitenkaan tehnyt blinejä, vaan karjalanpiirakoita. Kaveri postasi jo jokunen viikko sitten Facebookkiin kuvan tekemistään karjiksista, ja siitä asti on tehnyt mieli tehdä itsekin. Nyt oli sitten sopivasti siihen aikaa, joten laitoin puuron porisemaan ja kaivoin pastakoneen kaapin nurkasta. Pastakone on ihan supe...