Uusi vuosi, uudet kujeet - indeed!
Vuosi vaihtui ja siinä samalla vaihtui statukseni palkansaajasta yrittäjäksi. Pieni askel ihmiskunnalle, huima askel minulle! Nyt saan sitten ihan issesseni viettää ruokalehtien, -ohjelmien ja -reseptien parissa niin paljon aikaa kuin lystää. Työni nimittäin pyörii ruuan parissa niin virtuaalisesti kuin tuolla ihan oikeitten ihmistenkin parissa. Kirjoittelen blogeja, rakentelen Pinterest-seiniä, testailen reseptiikaa Facebook-postauksiin ja kokkailen ruokaa pitopalveluna. Aika jees, kuulkaas!
Uusi vuosi vaihtui tietty ruuan ja kuohuvan parissa. Aatonaattona ystäväni Nina tuli istumaan iltaa luokseni ja kokkailin meille tiikeriravunpyrstöjä vietnamilaisissa kevätrullissa, kookosfritillä ja dim sumeina. Paistelin myös vähän kampasimpukoita, kun mielessäni oli ollut jo tovin halu kokeilla kampasimpukoita japanilaisella majonesilla ja pekonimuruilla.
Vallan oli kuulkaas hyvää, ja mä oonkin aina sanonut, että jos olisi pakko valita yksi ruoka-aines, jota ainoastaan joutuisi syömään loppu elämän niin se olisi äyriäiset.
Uudenvuodenaattona sitten jatkettiin alkuun äyriäislinjalla, pääruokana piiiiiitkästä aikaa raclettea. Hitto, että sveitsiläiset on ollu fiksuja kun on ton racletten keksineet. Oli ensimmäinen uudenvuodenvastaanotto vuosiin, että ei lähetty pamauttelemaan raketteja, kun oli ihan aikuisten juhlat. Siis istuttiin, syötiin, juotiin sitä kuohuvaa ja katseltiin telkkarista uudenvuodenvastaanottoa Tampereelta. Kovin aikuismaista ja sivistynyttä :) Ja mukavaa!
Jälkkäriksi tein kummallekin illalle annostiramisut. Mun on tehnyt mieli kokeilla tiramisun tekemistä jo pitkään, olin ihan ostanut joku aika takaperin pikku pullon Amarettoakin tuota varten. Mähän en oo oikein mikään leipuri, siksi tuota tiramisuakaan ei ollut tullut aikaisemmin kokeiltua. Oli muuten helppoa ja todella hyvää.
Ainekset:
1,5 dl espressoa
Pikku pullo Amarettoa (siis se ihan lentokonedrinksukokoinen)
2 tl vaniljasokeria
3 munankeltuaista
0,5 dl sokeria
1 purkki mascarponea
3 munan valkuaista
1/2 pakettia Savoiardi Italian ladyfingersejä, eli kissankieliä
Kaakaojauhetta
Yhdistä espresso, puolet Amaretosta, vaniljasokeri ja ruokalusikallinen sokeria laajaan astiaan, esim reunalliselle isolle lautaselle.
Laita vettä poreilemaan kattilaan ja varaa metallikulho, joka asettuu tukevasti kattilan päälle. Vatkaa metallikulhossa munankeltuaiset, puolet Amaretosta, ja loppu sokeri tässä poreilevan kattilan päällä noin 5-8 minuuttia, kunnes massa on noin kolminkertaistunut. Poista lämmöltä ja lisää massaan mascarpone.
Vatkaa munan valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja taittele varovasti jäähtyneeseen keltuais-mascarponevaahtoon.
Kasta nopeasti kissankielet, yksi kerrallaan, jotta ei kostu liikaa, kahviseokseen, ja aseta vuuan pohjalle. Itse tein tiramisut laseihin, jolloin rikoin niitä pieniksi kappaleiksi lasin pohjalle. Lusikoi puolet massasta päälle, asettele toinen kerros kissankieliä aina kostuttaen yhden kerrallaan massan päälle, ja lusikoi loppu massa tähän päälle.
Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään 6 tunniksi, ja siivilöi hieman kaakaojauhetta päälle juuri ennen tarjolle panoa.
Kuullostaa ensin hieman monimutkaiselle (siis ainkin mulle, kun jotenkin tää leipomispuoli aina tuntuu niin monimutkaiselta normi ruuanlaittoon verrattuna :) ), mutta ei kyllä ole. Eikä vie kauhiasti aikaakaan. Ja hei, lopputulos on niin bellissima, että kannattaa!
Vuosi alkoikin sitten aika vauhdikkaasti, kun jo ennen loppiaista pääsin tekemään erään yrityksen 20-vuotisjuhlan ruuat. Yrittäjä ei voi vain yrittää, sen pitää myös tehä :)
Hyvää Uutta Vuotta!
-Viivi
Uusi vuosi vaihtui tietty ruuan ja kuohuvan parissa. Aatonaattona ystäväni Nina tuli istumaan iltaa luokseni ja kokkailin meille tiikeriravunpyrstöjä vietnamilaisissa kevätrullissa, kookosfritillä ja dim sumeina. Paistelin myös vähän kampasimpukoita, kun mielessäni oli ollut jo tovin halu kokeilla kampasimpukoita japanilaisella majonesilla ja pekonimuruilla.
Vallan oli kuulkaas hyvää, ja mä oonkin aina sanonut, että jos olisi pakko valita yksi ruoka-aines, jota ainoastaan joutuisi syömään loppu elämän niin se olisi äyriäiset.
Uudenvuodenaattona sitten jatkettiin alkuun äyriäislinjalla, pääruokana piiiiiitkästä aikaa raclettea. Hitto, että sveitsiläiset on ollu fiksuja kun on ton racletten keksineet. Oli ensimmäinen uudenvuodenvastaanotto vuosiin, että ei lähetty pamauttelemaan raketteja, kun oli ihan aikuisten juhlat. Siis istuttiin, syötiin, juotiin sitä kuohuvaa ja katseltiin telkkarista uudenvuodenvastaanottoa Tampereelta. Kovin aikuismaista ja sivistynyttä :) Ja mukavaa!
Jälkkäriksi tein kummallekin illalle annostiramisut. Mun on tehnyt mieli kokeilla tiramisun tekemistä jo pitkään, olin ihan ostanut joku aika takaperin pikku pullon Amarettoakin tuota varten. Mähän en oo oikein mikään leipuri, siksi tuota tiramisuakaan ei ollut tullut aikaisemmin kokeiltua. Oli muuten helppoa ja todella hyvää.
Ainekset:
1,5 dl espressoa
Pikku pullo Amarettoa (siis se ihan lentokonedrinksukokoinen)
2 tl vaniljasokeria
3 munankeltuaista
0,5 dl sokeria
1 purkki mascarponea
3 munan valkuaista
1/2 pakettia Savoiardi Italian ladyfingersejä, eli kissankieliä
Kaakaojauhetta
Yhdistä espresso, puolet Amaretosta, vaniljasokeri ja ruokalusikallinen sokeria laajaan astiaan, esim reunalliselle isolle lautaselle.
Laita vettä poreilemaan kattilaan ja varaa metallikulho, joka asettuu tukevasti kattilan päälle. Vatkaa metallikulhossa munankeltuaiset, puolet Amaretosta, ja loppu sokeri tässä poreilevan kattilan päällä noin 5-8 minuuttia, kunnes massa on noin kolminkertaistunut. Poista lämmöltä ja lisää massaan mascarpone.
Vatkaa munan valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja taittele varovasti jäähtyneeseen keltuais-mascarponevaahtoon.
Kasta nopeasti kissankielet, yksi kerrallaan, jotta ei kostu liikaa, kahviseokseen, ja aseta vuuan pohjalle. Itse tein tiramisut laseihin, jolloin rikoin niitä pieniksi kappaleiksi lasin pohjalle. Lusikoi puolet massasta päälle, asettele toinen kerros kissankieliä aina kostuttaen yhden kerrallaan massan päälle, ja lusikoi loppu massa tähän päälle.
Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään 6 tunniksi, ja siivilöi hieman kaakaojauhetta päälle juuri ennen tarjolle panoa.
Kuullostaa ensin hieman monimutkaiselle (siis ainkin mulle, kun jotenkin tää leipomispuoli aina tuntuu niin monimutkaiselta normi ruuanlaittoon verrattuna :) ), mutta ei kyllä ole. Eikä vie kauhiasti aikaakaan. Ja hei, lopputulos on niin bellissima, että kannattaa!
Vuosi alkoikin sitten aika vauhdikkaasti, kun jo ennen loppiaista pääsin tekemään erään yrityksen 20-vuotisjuhlan ruuat. Yrittäjä ei voi vain yrittää, sen pitää myös tehä :)
Hyvää Uutta Vuotta!
-Viivi
Kommentit
Lähetä kommentti