Kätevän Emännän käsikirja

Eilen oli mitä upein syyslauantai. Perjantaina tuli maisteltua hieman viinejä hyvien ruokien kanssa siinä määrin, että pieni samoilu syysmetsässä houkutteli kovin. Muutenkin nuo punakkaat pihlajat on kutsunut poimimaan jo tovin. Tuli nimittäin tuossa muutama viikko sitten kokeiltua pienelle erälle pihlajanmarjoja sellaista hyytelöohjetta, johon tuli vaniljatanko, mutta jotenkin tuo teos ei sitten ihan purrut mun makuun. Siitä jäi kaivelemaan mieliteko kokeilla hieman erityylistä hyytelöntekoa. Ajattelin siinä samalla katsastaa josko jotain sieniä löytyis kanssa. Mä en todellakan ole mikään metsässä samoaja, ainakaan yksin. Ja ainakaan vieraassa metsässä, joten suunnistin ihan tuohon naapuriin, keskuspuistoon. No joo, varmaan ne tsiljoonat pääkaupunkiseutulaiset, jotka tykkää sienestää, oli käyny jo moneen otteseen putsaamassa mättäät sienistä, mutta pihlajanmarjoja kyllä löytyi. Ei siis mikään turha reissu. Puhumattakaan siitä fiiliksestä mikä tulee kun aurinko paistaa puitten lomast...

Esteri valutti aamusta sellasella voimalla, että pääsin kuskin töihin. Eihän tuo nuori James Dean voinut mopollaan mihinkään TET:iin Vantaalle polkea. Siinä meni sitten iltapäivästäkin suunnitelmat uusiksi, kun pitihän se poiskin sieltä hakea. Ihan on mukava poika, kiva se on kotia hakea. En sitten päässyt käymään kaupoilla, joten apetta piti tonkia kaapin perältä. Pakastimesta löytyi tiikeriravun pyrstöjä, ja kaapista riisinuudelia. Olin saanut maistiaisiksi uusia aasialaisia maustekastikkeita, joista ajattelin nuudeleille ja ravunpyrstöille kokeilla vietnamilaista Hot Chilli Garlic dippi- ja stir-fry kastiketta. Nuo kastikkeet on tehty luonnollisista aineista ilman mitään keinotekoisia lisäaineita, joten ajattein, että varmaan ihan ok. Wokkasin ravunpyrstöt pienessä öljyssä, ja lisäsin pannulle kevätsipulinvartta, herneenpalkoja ja chilliä. Nopsakkaat misaukset Kiehautin nuudelit, lisäsin wokkiin ensin tuon kastikkeen ja sitten perään nuudelit. Päälle vielä korianteria ja...

Lauantaina kokoonnuttiin gimmaporukalla jättämään hyvästit menneelle kesälle, kun kuulemma olisi tiedossa viimeinen kesäpäivä 2014. Tää kesä olikin aikamoinen; sanottakoon, että sillä oli hetkensä! Ja yksi näistä hetkistä oli varmasti tuon lauantain iltapäivän aloitus: skumppapiknik merenrannalle kallioille. Gimmoja ja alsasilaista Crémantia Jollaksen kalliolla Valtaisan vaelluksen (ainakin noin 600 metriä) jälkeen saavuimme piknikin vietosta ja oli aika alkaa valmistaa illan päätähteä. Olin hakenut Hakaniemen hallista Reiniltä pullukkaisen gmo-vapaan kananpojan, ja nyt asettelin kanan hanuriin oluttölkin, rintaan paistomittarin ja Weberin 125 asteeseen. Kana pääsi lepuuttaa niille lauteille, ja me daamit siitä sitten ihan saunan lauteille.  Muutaman tunnin päästä mittari näytti toivottua 77 astetta ja kana näytti herrrrrkulliselta: Perulaisittain maustettua tölkkipeppukanaa Kanan olin marinoinut jo edellisenä päivänä. Mielestäni paras evö kana on perulainen Pol...

No, nyt tuli eteen niin sairaan hyvä vinkki Food&Winelta, että on pakko jakaa se ihan hetijustnyt tännekin! Uppomunahan on todella pelottava juttu tehdä. Kysyy sitten ihan melkein keltä tahansa onko ne tehnyt uppomunaa, niin vastaus on lähes aina, että eiiiih, mieli tekis, mutta kun ei osaa. Oikeestihan se ei ole kauhean vaikeaa, mutta tällä kikalla luulis kenen tahansa selättävän tuon pelon: Lähde: www.foodandwine.com   Yksi mun lepparitavoista käyttää uppomunaa on hyvinkin yksinkertaisella kylmäsavulohileivällä: Ota iso siivu hyvää maalaisleipää ja paahda sitä hieman. Sivele pintaan ranskankermaa, ja levitä päälle kylmäsavulohisiivuja. Aseta päälle uppomuna ja hieman pieneksi hakattua ruohosipulia. Se on siinä: toimii niin lounaana, kuin iltapalanakin, ja tekee mistä tahansa brunssista ihan kunkun! Upotellaan, Emäntä

Viikonloppu vierähti hyvinkin pitkälle pienen pintaremontin puitteissa. Kaikki alkoi siitä, kun päätin siirtää ruokapöydän olohuoneesta keittiöön. Keittiöstä piti vaan purkaa sinne rakennetut työtasot, jotta pöytä mahtuu. Pala kakkua, varsinkin kun reipas, vahva teinini auttoi ruuvailuissa. Siitä sitten pari metriä oikealle, ja eteisen tapettien kimppuun. On kuules mahtavaa perjantai-illan puuhaa ottaa pienet punaviinit ja repiä tapettia. Ihan pikkusen hermostutti sitten lauantaina aloittaa tapetointiprojekti, koskaan kun en ole tapetoinut ennen. Ainut varsinainen vaatimus tapetille oli, että sitä ei tarvitsisi kohdentaa, ihan niin pitkälle en taitoihini luottanut. Mutta hyvinhän se meni. Ei oo ees (näkyviä) kupruja. Sunnuntain sitten vielä yhden varsin värikkään seinän maalaus vähemmän värikkääksi, ja niin oli koti saanut varsin mallikkaan päivityksen. Kovin paljon en siinä Remontti-Riittaa leikkiessäni kerinnyt kokkailemaan. Eli mentiin vähän sillä mitä kaapista nyt löytyi ja pysty...

Mulla ei ole koskaan ollut mitään ihmeempää suhdetta juureksiin. Aina joulunaikaan lanttulaatikkoa tehdessä mietin, miksi ihmeessä sitä ei tule tehtyä muulloin kuin jouluna. Onhan se ihan sairaan hyvää, älyttömän helppo valmistaa ja vielä hemmetin edullista ruokaa. Niin miksi ihmeessä ei? Ja punajuuret. Niin hyvää, ja niistäkin saa uunissa paahtamalla todellista kurmeeta: hunajaa ja timjamia mukaan uuniin, ja lopuksi vuohenjuustoa ja öliiviöljyä päälle, niin johan on! Ja näitäkin tulee tehtyä vaan ihan muutaman kerran vuodessa. Samat sanat kuin lantuille. Tutustuin ihan vastikään uuteen juurekseen, joka sai mut miettimään kokolailla suhtautumistani koko heimoon. Mustajuuri tuli ja vietteli. Ei vaan ollut osunut kohdalle aikaisemmin, ja kun en niin kovin ollut muutenkaan noihin juureksiin kiinnittänyt kulinaarista huomiotani, niin tämäkin herkku oli sitten saanut olla ihan rauhassa mun kohdallani. Mutta sitten tuli se päivä kun lounaspöydässä tarjottiin mustajuurikeittoa ja maistoin. ...

Hei ihan oikeesti! Jos joku ois kertonut mulle, että se on hitokseen rakastunut grilliinsä, niin olisin kyllä kehottanut tarkastamaan lääkityksensä. Niinpä! No, itse sain sen kauan himoitsemani Big Green Eggin palkintona siitä Lidln Grillimaisteri-kisasta ja hyvänen aika kuinka sitä rakastankaan! Ihan jo pelkästään miltä sen kuori tuntuu kun sitä hyväilee... jep, jätetään yksityiskohtiin menemättä. Täähän on kuiteski perheohjelma. Mutta sitten se, miten se kypsyttää ruuan ihan mielettömän mehukkaaksi, tai joskus - kuten ohrauunipuuron - yön yli ihan itekseen. Siis ihan kone! Olen tehnyt kesällä jonkin kerran vanhalla kaasugrillilläni pizzaa pizzakivellä, ja olihan se ihan hyvää. MUTTA. Mutta sitten tein sitä tuossa munassa pizzakivellä, ja täytyy sanoa, että oli kyllä kylän parasta pizzaa! Emile Henryn pizzakivi ja simppeli prosciutto pizza Pizzan tekoon tarvii periaatteessa kaksi hyvää asiaa, jotta saa siitä hyvää: pizzapohja ja tomaattikastike. Pizzapohjan teen itse niin, ...

Niinhän ne sanoo, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Mitä mä oon nähnyt niin ainaskin mun tunteman suutarin lapsella on aina hienoimmat kengät, mutta käytettäköön tässä tätä anekdoottia todentamaan sitä, että kun tuossa keväällä vaihdoin työpaikkaa ja aloin tuottamaan sosiaalisen median sisältöjä asiakkailleni, niin omat tuotokset tyrehtyivät. Sitä kun roikkuu päivät feisbuukissa, rakentelee pinterest-tauluja ja muokkaa blogeja, ei oo enää niin kovin tuo oma bloggaus mielessä. Tai siis on se mielessä ollut, oon ottanut kivoja kuviakin, josko vaikka saisi jotain kirjoitettua, mutta mutta... no, nyt kuitenkin ajattelin hiukka ryhdistäytyä. Kesällä tuli tehtyä kaiken näköistä kivaa. Kävin Pärnussa, Kreetalla, Tammerfesteillä ja Grillimaisteri-kisoissa. Grillimaisterista tuli himpskatti soikoon kuulkaas ihan voitto! Oon siis tämän vuoden Grillitieteiden Maisteri. Mulla on pokaali ja diplomi todisteena tästä. Huima ja mieleenpainuva seikkailu. Meitsi on siis tarjonnu ruokaa Hans Välimä...