Hyvä on sienestäjän sienestää
Voe mahoton sentään! Vapaa päivä, upea keli, ja tyyppejen fb-postauksista päätellen metsät on täynnään sieniä. Joten, ei muuta ku ämpäri kainaloon ja Paloheinän mettään.
Suunnistin siitä sitten sisään ja eihän sitä tarvinnut toviakaan tallustaa kun ensimmäiset rouskut siinä ootteli noutajaansa. Olin asentanut puhelimeen Sienikirja-appsin, josta sitten välillä tsuumailin mitä mikin sieni on, ja uskaltaako noukkia. Yllättävän monet meidän sienistä onkin syömäkelpoisia, ainaskin ryöppäyksen jälkeen, vaikkakin monet on luokiteltu ei niin herkullisiksi. No, niin kauan kun ei oo ihan suorilta käsiltä pahoja (eli ärväkkään kitkerää) niin ämpäriin vaan. Suolasieniä mä olinkin tullut pääasiallisesti yytsimään.
Noin puolen tunnin päästä ämpäri olikin jo puolillaan.
Sitten satuinkin oikeeseen orakasmättääseen, ja niitä noukkiessa mietiskelin, että nyt muuten lähtee sienilasagne tulille.
Kotona sitten siivosin sienet, erottelin ryöpättävät ja ei-ryöpättävät.
Ei-ryöpättävät päätyivät suoriltaan lassen sienikastikkeeseen ja ryöpätättävät keittelin sitten sen 10 minuuttia ja otin vielä osan siitä lisäksi kastikkeeseen.
Kastikkeeseen tuli:
50 g voita
2 pkt pekonia
2 sipulia
noin 2 litraa sieniä
1 valkosipulin kynsi
muutama oksa tuoretta timjamia
hieman tuoretta rosmariinia
suolaa
ripaus cayennea
mustapippuria
noin desi kuivaa valkoviiniä (Pinot Grigiota tässä tapauksessa)
1 tl ruokosokeria
1/2 dl vehnäjauhoa
6 dl kermaa
Silppua pekoni, sipulit ja freesaa voissa. Lisää sienet, paistele nesteitä pois. Lisää sitten muut ainekset (lukuunottamatta jauhoja ja kermaa) ja paistele miedolla lämmöllä tovi. Lisää jauho ja paistele vielä hetki niin, että jauhot sekoittuvat hyvin sieniin. Lisää kerma ja sekoita hyvin, jotta saat tasaisen kastikeen.
Tällä välin tein pastataikinan ja veivasin levyiksi. Valmiit lasagnelevyt toki toimivat, mutta kyllähän itsetehty pasta on aina itsetehty pasta.
Sitten ladoin vuokaan vuorotellen lasagnelevyjä ja kastiketta. Päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle lorautin vielä pari desiä kermaa ja 150 g juustoraastetta. Ja uuniin 180 astetta ja kunnes pinta on sopivasti ruskistunut.
Ei kyllä ollut mitään kevytruokaa pekoneineen, voineen, juustoineen ja kermoineen, mutta ah niin ihanaa kylmän valkkarilasillisen kanssa.
- Viivi
Suunnistin siitä sitten sisään ja eihän sitä tarvinnut toviakaan tallustaa kun ensimmäiset rouskut siinä ootteli noutajaansa. Olin asentanut puhelimeen Sienikirja-appsin, josta sitten välillä tsuumailin mitä mikin sieni on, ja uskaltaako noukkia. Yllättävän monet meidän sienistä onkin syömäkelpoisia, ainaskin ryöppäyksen jälkeen, vaikkakin monet on luokiteltu ei niin herkullisiksi. No, niin kauan kun ei oo ihan suorilta käsiltä pahoja (eli ärväkkään kitkerää) niin ämpäriin vaan. Suolasieniä mä olinkin tullut pääasiallisesti yytsimään.
Noin puolen tunnin päästä ämpäri olikin jo puolillaan.
Sitten satuinkin oikeeseen orakasmättääseen, ja niitä noukkiessa mietiskelin, että nyt muuten lähtee sienilasagne tulille.
Kotona sitten siivosin sienet, erottelin ryöpättävät ja ei-ryöpättävät.
Ei-ryöpättävät päätyivät suoriltaan lassen sienikastikkeeseen ja ryöpätättävät keittelin sitten sen 10 minuuttia ja otin vielä osan siitä lisäksi kastikkeeseen.
Kastikkeeseen tuli:
50 g voita
2 pkt pekonia
2 sipulia
noin 2 litraa sieniä
1 valkosipulin kynsi
muutama oksa tuoretta timjamia
hieman tuoretta rosmariinia
suolaa
ripaus cayennea
mustapippuria
noin desi kuivaa valkoviiniä (Pinot Grigiota tässä tapauksessa)
1 tl ruokosokeria
1/2 dl vehnäjauhoa
6 dl kermaa
Silppua pekoni, sipulit ja freesaa voissa. Lisää sienet, paistele nesteitä pois. Lisää sitten muut ainekset (lukuunottamatta jauhoja ja kermaa) ja paistele miedolla lämmöllä tovi. Lisää jauho ja paistele vielä hetki niin, että jauhot sekoittuvat hyvin sieniin. Lisää kerma ja sekoita hyvin, jotta saat tasaisen kastikeen.
Tällä välin tein pastataikinan ja veivasin levyiksi. Valmiit lasagnelevyt toki toimivat, mutta kyllähän itsetehty pasta on aina itsetehty pasta.
Sitten ladoin vuokaan vuorotellen lasagnelevyjä ja kastiketta. Päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle lorautin vielä pari desiä kermaa ja 150 g juustoraastetta. Ja uuniin 180 astetta ja kunnes pinta on sopivasti ruskistunut.
Ei kyllä ollut mitään kevytruokaa pekoneineen, voineen, juustoineen ja kermoineen, mutta ah niin ihanaa kylmän valkkarilasillisen kanssa.
- Viivi
Kommentit
Lähetä kommentti