Chicagon pizzaa

Jenkeissähän New Yorkkilaiset tykkää, että niitten pizza on ainoa oikea. Jostain syystä sit taas Chicagolaiset on kehittäneet paksupohjaiset pizzat, deep dish tai deep pan pizzat, jotka on ihan killereitä, kun ne voi todellakin täyttää hirmu määrällä juustoa, tomaattikastiketta ja muuta täytettä. Ja tällaista pizzaa mun on tehnyt mieli testata jo jonkin aikaa tuossa grillissä ja nyt kun sain ihan mahtavan Petromaxin valurautapannun, se oli sit tuumasta toimeen.

Pohjan tein Emeril Lagassen ohjeen mukaan:

3,5 dl kädenlämpöistä vettä
1 pussi kuivahiivaa
1 tl sokeria
reilu 8 dl jauhoja
reilu desi durumjauhoja
reilu desi oliiviöljyä
1 tl suolaa

Sekoita ensin vesi, hiiva ja sokeri ja anna seistä noin 5 min kunnes alkaa kuplimaan. Sekoita sen jälkeen osa jauhoista, durumit, öljy ja suola kunnes on tasainen taikina, jonka jälkeen sekoita sisään loput jauhot noin desi kerrallaan. Vaivaa 3-5 minuuttia, että tulee hyvä sitkos. Anna nousta noin tunti.

Keitä tomaattikastike:

1 prk tomaattimurskaa
2 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria
chiliä
basilikaa
oregannoa
ripaus balsamicoa
pari rkl oliiviöljyä

Keitä kasaan puolisen tuntia, maistele maut. Lisää tarvittaessa suolaa, sokeria tai muita mausteita.

Mun pannu on aika iso (30 cm, 5 cm syvä), joten tein taikinasta vain yhden ison pizzan, jos sulla on pienempi pannu, niin taikinasta tulee kaksi.

Pizzaan laitoin täytteiksi:

2 pkt mozzarellaa siivutettuna pohjalle
viitisen herkkusientä siivutettuina
1 pieni punasipuli pilkottuna
2 italialaista salsiccia-makkaraa pieniksi palloiksi puristeltuna (niin kuin siskonmakkarat puristetaan)
1/2 pkt pekonia paloiksi leikattuna

ja tämän päälle tomaattikastike, ja pinnalle vielä pari kunnon kourallista parmesaania raastettuna.


Grillin olin lämmittänyt 200 asteesen, ja sitten tämä sinne. Pienempi olisi valmis varmastikin siinä 30 minuutin kohilla, mulla kun oli niin hurjan iso, niin paistelin noin 50 minuuttia.


Ja sitten kokeilemaan. Voi hyvänen aika, miten hyvää tuo oli! Pohja oli ihanan rapea, reunat pehmeät ja maukkaat, ja täyte ihanan juustoinen! Sasiccian fenkoli sopi tuohon pizzaan kuin - noh - nyrkki nenään.


Jatkooon!

-Viivi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harjoitus tekee... no, ainakin paremmaksi!

Briskettiä eli savustettua naudan rintaa

Ketoilijan laskiaispullaa