Kana Cacciatore, ensimmäinen otos

-
Olin jostain saanut päähäni, että mieleni tekevi kana cacciatorea. Oikein sellaista syvän makuista, pitkään hautunutta, eli hyvää. Cacciatore tarkoittaa italiaksi metsästäjää, useille pääkaupungin äideistä sen assosioi ensimmäiseen kertaan kun näkivät kuvan odottamastaan jälkikasvusta. Cacciatore niminen lääkäri kun nääs operoi veikeitä ultralaitteita helsinkiläisellä naisten lääkäriasemalla, ja siellä minäkin teetin videot ultrakäynneistä. Mutta, juu, kanaa metsästäjän tapaan teki mieli.

Ei ku kuuklailemaan resptejä. Nigellan tapaan. Jamien tapaan. Pollo alla Cacciatorea. Chicken Cacciatorea. Ja siitä sitten vetelemään johtopäätöksiä mitä kaikkea tarvitsisin. Toiset ohjeet olivat punaviiniin, toiset valkoiseen. Päätin sitten tehdä valkoviiniin, ja aika perusohjein. Virhe. Ihan hyväähän siitä tuli, sellasta perus kanaa tomaattikastikkeessa, mutta ei kyllä mitään mainittavaa. Mietin siinä sitten, että ens kerralla punaviiniin, mukaan ainaski pancettaa ja erilaisia metsäsieniä; suppiksia ja tatteja. Ja ronskimmin yrttejä, salviaakin.

Yrttejä on meillä tarjolla tuollain kasvatuspusseissa roikkumassa. Vähäks on kätevää, ihan kun kasvimaalle menis, kun kurkottelee tuosta mausteet soppaan. Tälle emännälle on tietty vaikeinta muistaa, että noitakin täytyy kastella...



 

Kasvatuspussit on ihan kuulkaas suomalaista kasvinörttiteknologiaa: Green House Effectin heppulit näitä on kehittäneet ja tehneet siistejä kasviseiniä ja erilaisia installaatioita, kuten esim. viime kesän FLOW:n kasvikirjaimet. Jos kiinnostaa, niin ositteesta ghe.fi löytyy tietoja.

Sen verran jäi tuo kana cacciatore kaivelemaan, että varmaankin piakkoin otos kakkonen. Sitten kun sen teen, ja jos vihdoin maistuu siltä miltä pitikin, niin kirjoittelen reseptin ylös.

Eteenpäin,

Emäntä

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harjoitus tekee... no, ainakin paremmaksi!

-
Kuva
Minähän siis en ole mikään leipuri. Tai, no, aina multa on syntynyt hyvät pullat, sämpylät ja leivät, mutta tuon leipomisen olen kokenut jotenkin kovin tieteelliseksi, ja ruuanlaitossa kun muutenkin parasta on se, että voi säätää ja säveltää makuja kohilleen oman mielen mukaan. Nythän olen alkuvuodesta toiminut yrittäjänä, ja teen mm. pitopalvelua. Olenkin tehnyt enemmän voileipäkakkuja viimeisen kahden kuukauden aikana kuin koko edellisen elämäni. Ja kermakakkuja. Ja tiedättekö, tuolla mulla on taas paistumassa yksi 15 hengen kakku uunissa ja voileipäkakku oottelemassa koristeita niskaansa. Näitä makeita kakkuja varten olen kyllä opetellut yhtä jos toistakin, ja onneksi netti on täynnä hyviä blogeja ja kotileipureita, joiden vinkeillä olen saanut hyviä ja upeita kakkuja ulos keittiöstäni. Aattelinpa listata tähän muutamia, ihan jos vaikka niistä olisi joskus apua just sulle! Ensinnäkin kakkuvuuan voiteleminen ja jauhottaminen. Olipa yhdenkin kerran niin, että yhdeksän munan kakku...
Lue lisää

Ketoilijan laskiaispullaa

-
Kuva
Tässä kun on kokkina koronakurimuksessa aikaa harjoitella leipomuksia, niin helmikuun siintäessä on laskiaispulla ketona ollut työn alla. Etsin makua ja koostumusta, ja muutaman kokeiluerän jälkeen onkin käsissä todella hyvä peruspulla repsu! Sellaisen eron oon huomannut tavalliseen vehnäjauhopullaan, että ketopulla maistuu ja pitää kuohkeutensa muutaman päivän erinomaisesti paistamisen jälkeenkin. Tavallinen pullahan pitää syödä paistamispäivänä. Vai onko toi ollut vaan tekosyy syödä varsin monta pullaa 😂 Tässä perusohje 8:lle pullalle: 2 dl mantelijauhoja 0,5 dl kookosjauhoja 0,5 dl Pofiberia 2 rkl leivinjauhetta 1 tl ksantaania 1/2 tl suolaa 1-2 rkl kardemummaa 2 rkl psylliumia 50 g voita sulatettuna 0,5 dl Karppisokeria 2 munaa 1,5 dl kermaa Voiteluun munaa Mantelilastuja  Esilämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa voi ja karppisokeri hyvin käsivatkaimella.  Lisää munat kunnolla vatkaten voiseokseen.   Sekoita loput kuivat aineet yhteen.  Lisää nyt jauhoseos ja ...
Lue lisää

Briskettiä eli savustettua naudan rintaa

-
Kuva
Olin kesän alkupuolella ostanut erinomaisen hyvän australialaisen kokonaisen Black Angus brisketin, eli naudan rintapalan. Tuo rintapala koostuu kahdesta erityyppisestä lihapalasta eli rasvaisemmasta pointista ja tasaisesta flatistä. Koska liha kokonaisuudessaan oli yli kuusi kiloinen, leikkelin nuo kaksi osaa erilleen. Tuossa määrässä olisi ollut kyllä meidän pienelle ruokakunnalle aivan tuhottoman paljon syömistä, enkä halunnut alkaa pakastelemaan kypsiä lihoja. Sitä paitsi, kun en ole monen monituista briskettiä savustellut, ajattelin, että helpompi saada kumpikin pala oikeeseen kypsyyteen, kun ne tekee erikseen. Ovathan ne niin erityyppisiä ja kypsyvät hieman erilailla, niin varmempi veto näin mulle :)  Nyt oli sitten flatin aika astella savuun. Otin lihan huoneenlämpöön noin tunti ennen savustamista ja maustoin sen reilusti ympäriinsä Poppamiehen Texas Beef Rubilla. Koska olen hieman peruslaiska ajattelin ajella helpolla, ja päätin valmistaa brisketin Traegerin pellettigrillis...
Lue lisää