Syksyä!

Itsehän en ole mikään syysihminen. Vaikka kyllä tämä syksy on taas ollut aivan huima. Päivät olleet usein lämpimämpiä kuin kesäkuussa. Ja onhan nuo syksyn värit niin valloittavat. Ja toi auringonpaiste. Mutta kait mä oon niin kesän lapsi, että syksyn saapuminen aina kirpasee. No, tämä syksy on kyllä ollut upea.

Upeeta on myös meidän kylän (Torpparinmäki laskettakoon Pakilan kyliin) "uudet" K-kauppiaat, The Tikkala Bros. Jäbät ovat jo jonkinlainen legenda alueella. Ovathan ne ainaskin vuoden jo luotsanneet tuota Torppiksen K-Supermarkettia, mutta hitto vie miten! Laatu ja palvelu kohtaa, mutta varsinkin niitten Facebook-markkinointi on kolahtanut kantaväestöön. Hauskan hassuttelevaa ilman, että tuntuu teennäiseltä, jokseenkin inhimillistävää. Ja olihan nuo veljekset otettu uuteen kauppiasvetoiseen mainokseenkin. Taitaa pojat olla starboja ihan Keskon sisälläkin?

Mutta, se mikä mua enemmän viehättää (kuin nenäpäivän nenät päässä breikkaminen, joskin sekin oli hupaisaa) on se valikoima mitä heillä on tarjottavana. Tilaavat milloin luomulohta, milloin Bressen kanaa, tuoreena. Ja olihan mun tuollainen kana saatava, kun kerta oli mahdollista. Hieman meni reisille saantipäivät ja alkuperäiset suunnitelmat, kun tarkoitus oli tehdä kana ihanan hitaasti paistivartaassa grillissä, mutta nyt sitten kun myöhästyi viikolla toimittajan puolesta, tein sen nopeesti uunissa. No, eihän se lopputulos ollut sellainen kuin olisi saattanut olla, mutta kyllä tuo maailmankuulu kana vaan on maultaan ihan omaa luokkaansa. Kanan laitoin erittäin yksinkertaisesti rakuuna-porkkanoitten ja vihreitten papujen kanssa.



Rakuuna-porkkanat on muuten ihana ja helppo lisuke:

kilo porkkanaa
2 rkl hunajaa
sormisuolaa
2 rkl tuoretta tai 1 rkl kuivattua rakuunaa (ranskan, ei venäjän)

Kuori porkana ja pilko suupalan kokoisiksi. Keitä suoltaussa vedessä, kunnes on al dente, eli ei läpi kypsäksi. Sekoita hunajan ja pieneksi hakatun rakuunan kanssa, ripoittele päälle sormisuolaa.

Kanalle laitoin oliiviöljyä, pippuria ja suolaa, sisään yhden sitruunan lohkottuna. Paistoin 220 asteessa, mutta, kuten sanottu, kiire just tuolloin esti tekemästä nin kuin olisin toivonut, joten eipä tästä sen enempää. Hyvää oli toki näinkin.

Tässä sitten syytä pieneen kiiruuseen:

Siinä sitä oli muutama kilo porkkanaa ja punajuurta kuoritavaksi, ja bulguria keittäväksi.
  Perjantaina päästiin hyvää seuraan:


Ja lauantaina pelaamaan hilppasta isommilla vehkeillä:


Tämä Napoleonin grilli herättikin ihastusta miesväen kesken. Vaan olihan se itsellekin mieluisaa kun oli tuttu ja hyvä peli alla, kun grillasin tuollaiset 6 kiloa lohta, kolmena kahden kilon fileenä ja 6 kiloa entrecoteta kokonaisena. Ihan sellasella Bilteman kympin pallogrillillä ei ois tainnu juhlaväki tulla tyydytetyksi.

Itselleni aina yhtä suurta ihmetystä tuo mun kakkukokkailut. Ihmetystä siitä, että niistä tulee jollain - juu ihmeen kaupalla - hyviä ja vielä nättejäkin. Tässä kakussa oli sisällä mansikamousse, minkä olen todennut erittäin hyväksi kakun täytteeksi ja päällä kerma ja runsaasti tuoreita marjoja.



Mutta, nyt mä luulen, että siirryn tästä koneen ääreltä keittiön puolelle. Taitaa olla sämpyläpäivä.

-Viivi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harjoitus tekee... no, ainakin paremmaksi!

Briskettiä eli savustettua naudan rintaa

Ketoilijan laskiaispullaa