Kätevän Emännän käsikirja

Se on taas se aika vuodesta, kun alkaa himoita madekeittoa kalatiskejä katsastaessa. Niin, hyvä puoli näissä kylmissä keleissä on se, että madetta on hyvin saatavilla, ja itsekin tuosta sitten korjasin kotiin oikean kunnon körmyn, kolmekilosen mateen. Kalasta näki jo tiskillä, että taitaa olla muhevat mädit tiedossa, ja niinpä kävin aika innolla kiinni renssaamaan otusta. Kalalla olikin kaunis, parisataa grammainen maksa, jonka otin talteen myöhemmin käytettäväksi, ja melkein puoli kiloa upeaa mätiä! Mädit pakastin litteänä pusseihin ihan sen takia, että tuollainen litteä pussi sulaa jääkaapissa parissa tunnissa käyttökelpoiseksi, eli pääsee aika ex-temporekin herkutelemaan tarvittaessa. Sapen kanssa kannattaa olla varovainen, ettei se rikkoudu ja sotke kalaa. Itse leikkasin maksasta, mädistä ja kalan lihasta kaikki sapen vihreäksi värjäämät osat pois. Sappi siis roskikseen! Laitoin kalan nyljettyäni kiehumaan liemeen: 3l vettä 3 laakerinlehteä 2 rkl suolaa noin 10 maus...

Onpa kerta kaikkiaan lystiä, kun tuo päivä on jo hitusen mennyt pidentymään. Mutta vielä lystinpää on ollut tän viikonlopun kelvolliset kelit. Aurinko paistoi sen muutaman tunnin mitä se nyt tuolla näkyvillä oli ja pakkastakin alle 10 astetta, eli ihan tuollaiset toimintapuitteet. Mulla on jo hetkisen ollut himo päästä grilleille, mutta aina on ollut jotain muuta, ettei ole ehtinyt. Tai sitä pakkasta niin hitokseen, ettei oo paljon napannut. Mutta nyt sit oli planeetat kohillaan ja kaapissakin kaksi ihanaa ankanrintaa, joten eiku kaivamaan vihriää munaa kinoksesta: Hetkisen meni, että koneen sai lämpöseksi, mutta siinä oli sitten aikaa laitella mm. kastikepohjaa ankanrinnoille. Laitoin pannulle ensin muutaman siivun pekonia, shalottisipulia, timjaminoksaa ja suppilovahveroa. Paistelin näitä tovin, ja kaadoin kattilaan veden kanssa. Kattilaan pilkoin vielä muutaman herkkusienen ja nakkasin sekaan kourallisen puolukkaa. Tätä lientä sitten keittelin kasaan oikeastaan koko sen ...

Muutama viikko ennen joulua lihamaahantuoja Familia järjesti ystävämyynnin tuossa Konalan kupeessa. Olin käynyt jo edellisissä ysmyissä, jotka oli alkukesästä, ja nyt kun näistä ilmotettiin Facessa, niin tietty olin menossa taaskin. Edellisellä kerralla tutustuin ihan uuteen lihapalaan, maminhaan tuolla käytyäni (saman kaltainen kuin pichanha, mutta alempaa, eli vatsa/kylkiseudulta) ja toivoin taas jotain uutta tuolta löytäväni. Suomessa kun valitettavasti ei eläimistä leikata kaikkia niitä erilaisia paloja käyttöön, vaan perus fileet ja paistit ja loput jauhetaan. Niin, että tuolta oli taas luvassa jotain uutta tutustumisen arvoista jutskaa. Joku aika ennen itse ysmy-tapahtumaa maahantuoja laittoi tapahtumasivulle viestiä, että ois mahdollisuus ostaa 50€:llä noin 100€:n arvoinen yllätysboksi. Nice. Mähän oon muutenkin sitä mieltä, että elämässä pitää aina antaa tilaa yllätyksille tai mahdollisuuksille. Monesti parhaat asiat elämään tulee just sitä kautta. Eli, jees, mulle yksi boksi...

Se tuli sit kunnon talvi. Ja just tuossa uutisten säätiedotuksessa sanottiin, että päivä päivältä vaan kiristyy tuo pakkanen. Aikamoista. Pitäis varmaan laittaa grilli tulille ja alkaa harjoittelee helmikuun Pakkasgrillausskaboihin. Paitsi, että just tänään teki mieli soppaa, sellaista mausteista kasvissosekeittoa. Ajatushan lähti siitä, että mulla on muutama kilo jäljellä porkkanoita joulun porkkanalaatikkorupeamasta, ja siitä sitten jotakin loihtimaan. Selleriäkin oli yksi iso, upea mukula, joten hain kaupasta muutaman fenkolin, jotka just nyt ovat aivan erinomaisia. Keitton ainekset: 1 kg porkkanoita 2 fenkolia 2 sipulia 3 valkosipulinkynttä iso pala juuriselleriä yksi tuore jalapeno (tai punainen chili) ilman siemeniä pari rkl oliiviöljyä suolaa 2 rlk korianterin siemeniä 2 rlk fenkolin siemeniä päälle creme fraichea Paahdoin porkkanat, sellerin, fenkolit, sipulia, valkosipulia ja yhden tuoreen jalapenon uunissa 190 asteessa noin 40 minuuttia. Päälle olin lorau...

Ennen loppiainen tarkoitti lomien loppua. Mutta, hitsinpimpulat sentään, mikään ei oo ennallaan ja lomakin loppuu jo maanantaihin. Kaikennäköistä nää lamavuodet teettää. Vaan, eipä tuossa mitään, ihan mukavaa - kait - se on siirtyä normaaliaikaan. Mulla vaan se sisäänrakennettu normaaliaika ei taida pohjata meidän agraarikultturiin rakennettujen aikataulunormien perusteille. Valvon tosi mielelläni pitkälle yli puoleen yöhön, yhteen-kahteen, ja nukun vastaavasti noin ysiin. Mutta, eiku ei ja lehmät täytyy lypsää. Tai jotain. Tärkeintä tietty on, että loma on tehnyt tehtävänsä ja päiväkin pitenee. Tässä on saanut viettää mukavasti aikaa perheen ja ystävien kanssa, ja kokkailla. Ja syödä kinkkua niin, että menee taas tovi, ennen ku tekee possua mieli tai kinkkua edes leivälle. Tai noh, kyllä mä jo kuolasin jotain ihanaa karamelisoitua possunkylkirepsua ja olut-fariinisokeriseoksella penslattua, grillattua pekonia. Mutta nuo saa nyt vielä hilpan ootella vuoroaan. Pastaakin mun on tehn...