Sikamaisia salaisuuksia
Ensin luin siitä jonkun sanan jostain. Varmaan jonkun ruokaryhmän Facebook-feedistä. Sitten kuulin erään Foodie-ystäväni ylistävän sitä. Nyt mielenkiintoni oli jo aika korkealla. Sitten Reinin Lihan tiskillä mukava myyjäheppuli tarjosi sitä mulle, ja johan sitä oli otettava. Nimittäin Iberico possun secretoa. Olin kuullut, että pala on erittäin rasvainen ja näin ollen siitä tulee todella mehukas grillatessa. Sillä kertaa mulla oli muut maut mielessä, joten tuo pakastettu pala päätyi vielä odottelemaan vuoroaan pakkaseen.
Mutta tänään sitten oli aika kokeilla. Olin saanut suolakiven lahjaksi ihanalta Kretulta, enkä ollut vielä oikein päässyt testailemaan sitä kunnolla, joten tänään oli aika päästä leikkimään.
Ensin ajattelin kylläkin mennä sienimetsälle, kun oli kaunis aurinkoinen syyspäivä. Kuinka luksusta on asua muutaman kilsan päässä maan pääkaupungin ytimestä, mutta voi nappaa sienikorin (ämpärin) kainaloon ja kävellä omasta himasta metsään. Metsässä tuoksui aivan ihanalle syksylle. Kuljin siellä ristiin rastiin ja löysin mm. sodan aikaisia poteroita (jännää), naisten mustat pitsiset alushousut, viininpunaisen alustopin ja sukat (creepy), ruosteisen pakoputken ja neljä etanan syömää vaaleata orakasta. Menu menisi hieman uusiksi. Mulla EI olisi kanttarellikastiketta lihan ja perunoitten kanssa. Putsasin kyllä nuo orakkaat ja paistoin ne voissa yhden kananmunan kanssa lounaaks. Oli hyvää kuulkaas sekin! Mutta, ei sota yhtä kastiketta kaipaa.
Aattelin sitten esikeittää siiklit ja siivuttaa ne paksuiksi siivuiksi ja paistella suolakivellä possun rasvassa, kun ensin paistaisin tuon secreton (salaisuus - mistähän toi liha on nimensä saanut?) kivellä.
Secreto on ohut pala possua, jota kerrotaan saatavan eri paikoista eri lähteitten mukaan. Useimmin sen sanotaan olevan vatsarasvan alta, mutta löytyy sen alkuperäksi sanotun brisketin tai lavan, mutta ehkä se salaisuus piilee just siinä. Mene ja tiedä, mutta pala on ohut ja varsin marmoroitunut.
Paistelin palaa ehkä noin 5 minuuttia puoleensa rapsakalla lämmöllä.
Jonka jälkeen laitoin sen folioon vetäytymään perunoitte paiston ajaksi.
Perunoille pirsokottelin hiukka oliiviöljyä, rouhaisin pippuria ja leikkelin timjamia päälle ja paistelin tuossa kivellä, johon ajattelin jääneen hyvin makua possusta. Sekaan nakkasin muutaman pisaratomaatin, jotka ajattelin laittaa salaatin sekaan.
Possulle, en laittanut ensin mitään mausteita. Itse kun pidän tuollaisista rasvaisista possunpaloista pelkällä suolalla, siis silloin kun yhtenä mausteena on grilli. Nyt en tiennyt kuinka paljon tuosta kivestä nousee suolaa, joten ajettalin ajella varoen. Itse asiassa suolakivi ei luovuta kovinkaan paljon suolaa tuotteisin, ja kaikki tarvitsikin pienen pintasuolan.
Täytyy sanoa, että salaisuus oli selvittämisen arvoinen. Tapaamme uudelleen!
-Viivi
Mutta tänään sitten oli aika kokeilla. Olin saanut suolakiven lahjaksi ihanalta Kretulta, enkä ollut vielä oikein päässyt testailemaan sitä kunnolla, joten tänään oli aika päästä leikkimään.
Ensin ajattelin kylläkin mennä sienimetsälle, kun oli kaunis aurinkoinen syyspäivä. Kuinka luksusta on asua muutaman kilsan päässä maan pääkaupungin ytimestä, mutta voi nappaa sienikorin (ämpärin) kainaloon ja kävellä omasta himasta metsään. Metsässä tuoksui aivan ihanalle syksylle. Kuljin siellä ristiin rastiin ja löysin mm. sodan aikaisia poteroita (jännää), naisten mustat pitsiset alushousut, viininpunaisen alustopin ja sukat (creepy), ruosteisen pakoputken ja neljä etanan syömää vaaleata orakasta. Menu menisi hieman uusiksi. Mulla EI olisi kanttarellikastiketta lihan ja perunoitten kanssa. Putsasin kyllä nuo orakkaat ja paistoin ne voissa yhden kananmunan kanssa lounaaks. Oli hyvää kuulkaas sekin! Mutta, ei sota yhtä kastiketta kaipaa.
Aattelin sitten esikeittää siiklit ja siivuttaa ne paksuiksi siivuiksi ja paistella suolakivellä possun rasvassa, kun ensin paistaisin tuon secreton (salaisuus - mistähän toi liha on nimensä saanut?) kivellä.
Secreto on ohut pala possua, jota kerrotaan saatavan eri paikoista eri lähteitten mukaan. Useimmin sen sanotaan olevan vatsarasvan alta, mutta löytyy sen alkuperäksi sanotun brisketin tai lavan, mutta ehkä se salaisuus piilee just siinä. Mene ja tiedä, mutta pala on ohut ja varsin marmoroitunut.
Paistelin palaa ehkä noin 5 minuuttia puoleensa rapsakalla lämmöllä.
Jonka jälkeen laitoin sen folioon vetäytymään perunoitte paiston ajaksi.
Perunoille pirsokottelin hiukka oliiviöljyä, rouhaisin pippuria ja leikkelin timjamia päälle ja paistelin tuossa kivellä, johon ajattelin jääneen hyvin makua possusta. Sekaan nakkasin muutaman pisaratomaatin, jotka ajattelin laittaa salaatin sekaan.
Possulle, en laittanut ensin mitään mausteita. Itse kun pidän tuollaisista rasvaisista possunpaloista pelkällä suolalla, siis silloin kun yhtenä mausteena on grilli. Nyt en tiennyt kuinka paljon tuosta kivestä nousee suolaa, joten ajettalin ajella varoen. Itse asiassa suolakivi ei luovuta kovinkaan paljon suolaa tuotteisin, ja kaikki tarvitsikin pienen pintasuolan.
Täytyy sanoa, että salaisuus oli selvittämisen arvoinen. Tapaamme uudelleen!
-Viivi
Kommentit
Lähetä kommentti