Kätevän Emännän käsikirja

Eilen oli sitten SE peli. Eli Ruotsi-Suomi välierät. Tuloksesta ei sen enempää, mutta kisastudiosta sananen. Meillä kokoontui poikakerho jälleen matsin ääreen, ja koska kahdelta alkavan peli aloitusaika on just passeli lounasaika talvilomaa viettäville teinipojille, ajattelin tehdä kisaevääksi kanafajitaksia. Ja niitten kanssa pitää olla paljon hyvää guacamolea. Guacamolea varten tarvii aina kaapissa olla avocadoja, limeä ja tuoretta korianteria. Koskaanhan ei tiedä koska himo iskee. Loistavaa, kun avocadoja saa niin edullisesti pusseissa, ostankin niitä lähes joka kauppareissulla, niin on aina uusia kypsymässä.  Oikea guacamole tehdään survimella, ei sauvasekottimella. Siinä pitää olla sattumia ja tekstuuria, sitä ns. suutuntumaa. Eikä mitään pilttikamaa. Teen aina aika ison satsin, ja säilytän sen jääkaapissa. Pieni vinkki: guacamole säilyy hyvänä kun sinne sekaan upottaa avocadon siemenen. TJEU. Niin, säilyis jos ei ihmeellisesti aina häviäis sieltä kaapista. Meillä nääs t

Tälläinen tyylikäs mietelause löytyi naapureitten olohuoneen seinältä 70-luvulla. Mietelause itsessään teki suuren vaikutuksen ja jäi mieleeni. Maanataimietteissään, Emäntä PS. Ryynäri on ihan parasta!

Ystävänpäiväksi saapui sitten vähän enemmänkin ystäviä iltaa istumaan. Menin kauppaan ilman mitään ideaa illan menusta, ja kalatiskillä se ajatus sitten sikisi: siinä oli hyvän näköistä tuoretta kirjolohta tarjolla, joten sellainen siitä mukaan ja pussillinen siikliä. Kala saisi mennä savustumaan ja kunnon keskikesän juhlan tavoin saisi siiklit kylkeen. Mulla on käytössä sellainen ihan tavallinen savustuslaatikko, josta maksoin muistaaksen alle 40€. Näppärä, mahtuu just sopivasti kaasugrilliini, ja tulee ihan mahottoman hyvää savustettua kalaa. Olen myös savustanut tuossa kanaa, mutta ei oikein onnistunut, tuli kuivaa. En koita enää. Mökin kustomoidussa savustuspöntössä  olen savustanut myös ankanrintaa, ja se toimi erittäin hyvin. Nam! Suolasin ensin kalan noin puoleksi tunniksi, eli paljon karkeaa mesisuolaan sisään ja pintaan, ja sitten talouspaperilla pyyhitään suolat pois. Siinä se oottelee savusaunaan menoa Sitten keskilämpöiseen grilliin noin puoleksi tunniksi (

Sovittiin ystävän kanssa eilen, vähän ex-tempore, että vietetään tänään illalla yhdessä Ystävänpäivää. Hän kuulemma nappaa muutaman viinin mukaansa töistä, mä laitan jotain purtavaa. Siinähän se tämä työpäivä meneekin, kun miettii eri ruokavaihtoehtoja. Siis, muuten ihan pala kakkua toi miettiminen, mutta kun tarvii asetella kaikki logistiikka paikoilleen, ei nääs ehdi esim. ajella tänään Kallioon Kolmannelle Linjalle Asian Markettiin hakemaan mitään ihanaa, ja tekis mieli leipasta jotain sydänjuttua, mutta onko mulla sitten aikaa... niin, siinä on miettimistä. Tälläsen näin eilen: Sweetheart pancakes amerikkalaisia pannukakkuja, mutta eihän niitä voi illalla tarjota! Viikonloppuaamuisin teen kyllä silloin tällöin amerikkalaisia pannukakkuja, ja käytän nesteenä mielelläni kefiiriä, kun se on muutenkin niin hyvää. Kefiiriä myytiin meillä ruokakaupoissa joskus silloin kun sammareitten puntit oli todella leveet, mutta nykyisin sitä täytyy hakea Eesti marketeista. Käynkin aina sil

Kyllä elämän suola ja sokeri on lauantai-ilta hyvän ystävän, ruuan ja viinin parissa. Sieltä se tuli, syli täynnä erivärisiä tulppaaneja (kiitos kysymästä, ne voivat hyvin) ja parit Tarapacat. Itse olin miettinyt menun niin, ettei tartte juuri hellan äärellä pörrätä, vaan pääsee itse asiaan: höpöttämään likkojen juttuja hetsilleen. Edellisenä iltana oli laittanut kanat marinaadiin ja taginepadan uuniin jo muutama tuntia aiemmin. Ensin olin uunissa paistanut bananabread muffinssit. Juteltiin niin maan perusteellisesti, että hyvä kun ehdittiin syödä. Ruoka oli kyllä hyvää. Tuo taginepata on erinomainen väline, ja variaatiot sinne laitettavista matskuista on varsin kattavat. Itse teen pääsääntöisesti kanasta ja vihanneksista tai kanasta ja säilötystä sitruunasta, joka on lempparini. Nyt ei ollut tuota sitruunaa saatavailla, niin tein sipuli-tomaatti-munakoisopohjan, jolle laitoin sitten nuo marinoidut kanat muhimaan. Taginevuoka                                                

Mikä onkaan ihanampaa kun tulee kotiin illalla töistä, huomaa, että on päivä on vaivihkaa jo hieman pidentynyt ja kotona tervehtii kaunis kimppu tulppaaneja. Kukkien hoito on hieman vaativaa tälle emännälle, mutta sen olen oppinut, että tulppaaneihin leikataan ensin uusi pinta ja laitetaan sitten puoleksi tunniksi runsaaseen veteen omassa paketissaan ennen kuin ne astellaan vaasiin, johon sitten laitetaan vettä vain hieman pohjalle. Ruusuista en muista yhtään miten niitä käsiteltiin. Viherkasveistani kotona pärjää ne, jotka jaksavat välillä useitakin viikkoja ilman juomaa. Mutta tulppaanit, ne mä osaan laittaa kauniisti esille kotiin kannettuani ne. Ai, että kun niitten katselu luo sellasien ihanan lupauksen kevään tulosta. Ostin muutama päivä sitten kimpun upeita valkoisia tulppaaneja ja valmistelin ne taiten esille. Olivat muuten kauniit. Mutta, niin, sitä vettähän sit pitäis tietty muistaa lisätä aina matkan varrella lisää siihen vaasiin, kun tuppaa nuo tulppaanit hörppimään sen

Jo on ilmoja pidellyt. 3. päivä helmikuuta ja plussakelit! Varsin eriskummallinen talvi ollutkin, mutta korjattakoon heti tässä aluksi: en hiihdä. En. Muutama talvi takaperin ajattelin, että onhan se varmaan kivaa, kaivoin vanhat sukset varastosta ja lähdin pojan kanssa ladulle. Poika ei meinannut nauramiseltaan päästä eteenpäin. Ja ite en siltä ns. hiihtämiseltäni. Juu, en hiihdä. Mutta ei vissiin moni muukaan kohta, jos nuo kelit meinaa ihan vallan plussalle päätyä pidemmäksi aikaa. Kesäisiin tunnelmiin pääsin tänään, kun siivosin vanhan puhelimeni kuvatiedostoja, ja siellä oli kuva, joka pysäytti tunnelmoimaan: Jokin viime kesän lämpimistä päivistä ja grillissä valmistettu paella. Jokseenkin pettämätön yhdistelmä! Parhaita tapoja viettää kesälauantaita, on kutsua ystäviä istumaan pihaan ja laittaa paella tulille. Siinä paellaa valmistaessa maistuu sangria (koitan vieläkin metsästää täydellistä sangriakannua, haluaisin sellaisen vetoisuudeltaa parilitraisen lasisen, pyör

Taas oli sauna jo pois päältä kun sinne menin. Enemmän sääntö kuin poikkeus. Eipä tuo niin mittään, kun tarkoituksena olikin vaan hörytellä räkänokkaa auki (ja ehkä ihan vähän sulattaa lenkiltä kylmäksi jääneitä peräosia) ja sen pystyi tekemään tuollakin lämmöllä, ja eiks se oo vaan hyvä aina silloin tällöin pestä ne kiuaskivetkin? Vesi nääs valui nätisti niistä läpi kun viskelin sitä löylyvettä kiukaalle. Kätevänä emäntänä sitten suihkuttelin ne kivet vielä puhtaaksi. Olin laittanut reippaan annoksen eukalyptustuoksua siihen veteen, enkä ollut ihan varma mitä sellanen litku niille kiville tekee siihen jäätyään, joten todella tehokasta multitaskinkia, kiuaskin puhdistui tollain ihan niinkuin itekseen. Saunasta toettuani tein todellaista pikaruokaa: makeaa seesamikanaa. Sillä välin kun riisi kypsyy, tulee kana valmiiksi. Ensin paahdetaan pari teelusikallista seesaminsiemeniä, ja siirretään sivuun. Kuutioidut kananrintafilee pyöritetään maissitärkkelyksessä ja nämät sitten paistetaan p

Muutama vuosihan siihen sitten menikin. Niin, blogin aloittamiseen. Isoin osa aikaa ihan vaan siihen, etten oo keksinyt mitään näppärää nimeä blogille. Enkä keksiny nytkään. Ton nimen pitäisi olla ironinen. Blogia oon miettinnyt aina silloin tällöin, että sellasta vois alkaa pitämään ruuanlaiton ympäriltä. Siis sellaisen ihan arkiruuan ja sitten joskus vähän juhlavammankin. Ja kaveritkin on joskus kehottanut, että voisin näitä kokeiluja ja reseptejäni panna jakoon näin blogin välityksellä. Joten kattellaan ny sit. Mun kokkailu kyllä on pitkälti sellasta fp (fiilispohjalta), eli mitä nyt sitten milloinkin sinne pataan tulee mieleen ruiskaista. Koitan kuitenkin tähän blogiin kirjoittaa mahdollisimman tarkkaan näitä ohjeita, jotta saadaan hyvät jakoon. Meidän jääkaapilla mun lisäksi käy kaksi teiniä. Joka päivä pitäisi siis miettiä mitä niille nenän eteen. En käytä juuri koskaa eineksiä, kun en kovin arvosta makua, enkä sitä määrää säilöntäaineita ja muita ylimääräisiä kemiallisia yhd