Kätevän Emännän käsikirja

Olin jostain saanut päähäni, että mieleni tekevi kana cacciatorea. Oikein sellaista syvän makuista, pitkään hautunutta, eli hyvää. Cacciatore tarkoittaa italiaksi metsästäjää, useille pääkaupungin äideistä sen assosioi ensimmäiseen kertaan kun näkivät kuvan odottamastaan jälkikasvusta. Cacciatore niminen lääkäri kun nääs operoi veikeitä ultralaitteita helsinkiläisellä naisten lääkäriasemalla, ja siellä minäkin teetin videot ultrakäynneistä. Mutta, juu, kanaa metsästäjän tapaan teki mieli. Ei ku kuuklailemaan resptejä. Nigellan tapaan. Jamien tapaan. Pollo alla Cacciatorea. Chicken Cacciatorea. Ja siitä sitten vetelemään johtopäätöksiä mitä kaikkea tarvitsisin. Toiset ohjeet olivat punaviiniin, toiset valkoiseen. Päätin sitten tehdä valkoviiniin, ja aika perusohjein. Virhe. Ihan hyväähän siitä tuli, sellasta perus kanaa tomaattikastikkeessa, mutta ei kyllä mitään mainittavaa. Mietin siinä sitten, että ens kerralla punaviiniin, mukaan ainaski pancettaa ja erilaisia metsäsieniä; suppiks

Maanantai, räntää niskaan ja kengät märkänä loskasta. Lottovoitto syntyä Suomeen... ajatuskupla pään päällä kertoo kyllä ihan toista tarinaa. Mä oon niin päättänyt, että mummona en asu täällä ja murra lonkkani liukastellessa jäällä. Mieli lentelee kovin mielellään tälläsinä päivinä sellaset 1500 kilsaa suht suoraan etelään, ja laskeutuu johonkin kauniiseen merenrantakahvilaan Aegean meren äärelle. Siinä mä istuskelen pienet metriot (keskimakea kreikkalainen kahvi) tai retsinat edessä ja katselen kun kalastajat rantautuu. Menen ehkä ostamaan niiltä suoraan siitä jonkun kalan illallistarpeisiin, kassissahan on jo sipulit, tomaatit ja muut tuoreet.... tätä ikävää pääsee ihan parhaiten pakoon, kun kokkailee vaikka shrimp saganakit. Maistuu Kreikalle, ja lisätty chili lämmittää kastuneet varpaatkin. Ensin tiikeriravunpyrstöt pikasulatukseen, eli siivilään ja kylmää vettä niskaan niin alkaa sulamaan. Neljälle laitan noin 500 grammaa. Uuni päälle 200 asteeseen, ja hellalle iso paistinpannu,

... ja sen takia ei ole tullut paljon kokkailtua mitään mainittavampaa. Jumprahuitsi sentään, päivät on pidentyneet ja kevät on tullut kylille! Aamulla lähdin käymään lähiliiteristä hakemaan tuoreet croissantit aamiaispöytään. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja oli varsin leuto ilma. Marraskuun eka! Uskomatonta, ihan kuin jossain Keski-Euroopassa. Päivä oli jokseenkin haipakkaa, ja piti sitten koittaa nopsakkaan tehdä ruokaa perheelle. Loistava pikaruoka, johon mulla juuri aina löytyy ainekset, eli Carbonaaraa lautasille. Mun ohje on Sophia Lorenin keittokirjasta. Siinä vasta La Mamma! Carbonara 3:lle Pastaa 100 g per ruokailija pekonikuutioita rasiallinen (oisko siinä joku 150g...) yksi valkosipulin kynsi pieneksi silputtuna (laita valkosipuli leikkuulaudalle ja paina veisten lappeella kynsi lautaa vasten murskaksi ja sitten silppua veitsellä loput pieneksi ) kaksi kananmunaa pari desiä raatettua parmesaania Keitä pasta ohjeitten mukaan. Itse pidän eniten tässä spagh