Kätevän Emännän käsikirja

Kinkun kanssa pitää saada omaa sinappia, joten purkki Colmansia kaupasta käteen ja vanhan sinappiohjeen esiinkaivelua. Menikin tovi ennen kuin tuo ohje löytyi, kun olen hieman vaihdellut kotona huonejärjestyksiä ja sitä kautta "siivonnut" mun "arkistointijärjestelmää"... mutta löytyi kuitenkin. Hyvä ohje, helppo tehdä ja takuuvarma, sopivasti ärpäkkä, mutta makea sinappi. Siis se paras sinappi. Ja sen tekoon menee noin 5 minuuttia. Sinappiin tulee: 2 dl sinappijauhetta 2 dl kermaa 2 dl munia 2 dl sokeria 1 tl maizenaa tai perunajauhoja 1/2 tl väkiviinaetikkaa Laita kaikki aineet, etikkaa lukuunottamatta, sekaisin kattilaan ja sekoita kunnes kuplahtaa. Kun on kiehahtanut ota pois levyltä ja lisää etikka. Sekoita hyvin ja laita purkkiin. Voila! Kohta pakkaankin tuon sinapin, leivän, taatelikakun ja (toistaiseksi vielä raa'an) kinkun autoon, niin ja muutaman perheenjäsenen myös, ja suuntaan kauniiseen keskiseen Suomeen joulun viettoon. Vaikka on muute

Olen aina yhtynyt Marttojen sanontaan, että siivoa kaappisi jouluksi, jos aiot niissä tuon juhlapyhän viettää. Eli, kyllä se joulu sieltä tulee, halusit tai et, puunaat kaikki paikat tai et. Uskon, että hyväntuulinen talon emäntä luo paljon lämpöisemmän joulutunnelman ympärilleen, kuin läpiväsynyt emäntä, jolla on joka lusikkaleipä ja sinappi itsetehtynä puunatulla pöydällä syötäväksi kiillotelluilla hopeoilla... Sanoisin, että kannattaa valita ne tehtävät siitä joulunvalmistelulistasta, joista suunnilleen edes pitää, ja ostaa muut asiat valmiina, ja pitää mielessä, että tarpeeksi hyvä kelpaa :) Mulle iskee aina joulun alla himo testailla jotain perinteisiä joulun juttuja, mitä en ole mahdollisesti ennen testaillut: milloin piparkakkutaloja, milloin sinappeja. Tänä vuonna se on ollut joululeivät. Mä tykkään muutenkin kovasti maustetuista leivistä, joten nyt täytyi lähteä kehittlemään TODELLA mausteista leipää, ja sellaisen teinkin. Itse olen tyytyväinen, useimmille varmasti itse käyt

Olipa hurja marraskuu. 13 tuntia aurinkoa koko kuun aikana, ja sen kyllä huomasi. Pimeetä on, mutta viime viikonloppuna oli mukava olla tekemässä kahden ystävän tyttärien ylioppilasjuhlia, ja nähdä kauniita, hymyileviä nuoria naisia, jotka niin onnellisina poseerasivat hohtavan kirkas valkolakki päässään. Siinä sitä aurinkoa kerrakseen! Tulikin kokkailtua muutama päivä putkeen, välissä ehdin hieman juhlia itsekin, kun sain kutsun juhlistamaan ystävien luokse Suomen itsenäisyyspäivää. Siellä emäntä tarjosi alkupalaksi blinejä, jotka oli parhaita mun koskaan maistamia. Niissä oli käytetty tattarihiutaleita jauhojen sijasta. Aivan loistavia ja pakko pian testata itsekin! Nyt en kuitenkaan tehnyt blinejä, vaan karjalanpiirakoita. Kaveri postasi jo jokunen viikko sitten Facebookkiin kuvan tekemistään karjiksista, ja siitä asti on tehnyt mieli tehdä itsekin. Nyt oli sitten sopivasti siihen aikaa, joten laitoin puuron porisemaan ja kaivoin pastakoneen kaapin nurkasta. Pastakone on ihan supe

Viime lauantaina pääsin auttamaan ystävääni Lottaa, joka järjesti yllätysnelikymppiset ystävälleen Eevalle ja miehelleen Antille. Mukana salaisessä järjestelytiimissä oli myös Eevan puoliso Daniel, ja monia muita ystäviä ja kylänmiehiä oli mukana auttamassa juhlien toteutumisessa - sekä pois purkamisessa - mm. nuori kokiksi opiskeleva Tuomas, joka leipoi 5 herkullista suklaakakkua hippoihin. Eevan olivat hänen ystävättärensä vääryydellä ja viekkaudella huijanneet lähtemään "johonkin pop-up ravintolaan"syömään. Daniel oli jokseenkin huolissaan, kun Eeva ei ollut vahvistanut ystävilleen tätä tilaisuutta vielä joitakin päiviä ennen juhlia. Suurin huoli tuossa kohtaa olikin, että mitäs jos Eeva jostain syystä ei olisikaan halukas lauantai-illan viettoon näillä spekseillä. Noh, onneksi kuitenkin huoli oli tarpeeton! Viertaita oli tulossa noin 50 henkeä, useita heistä vielä Suomen rajojen ulkopuolelta. Juhlat järjestettäisiin idyllisessä Pakin talossa Itä-Pakilassa. Olimme suun

Olipa nasta marraskuinen lauantai. Treffattiin porukalla Kluuvin Fasussa brunssilla, joka on kyllä niin hinta-laatusuhteeltaan parhaita kylillä. Istuttiin muutama tunti nauttien pöhköistä jutuista ja hyvästä aamupalasta. Siitä olikin sitten kelpo suunnistaa mm. Nespresson liikkeeseen täyttämään kahvivarastoja ja Behnfordsiin ostamaan Cream of Tartaria, jota olen tarvinnut yhteen skonssireseptiin. Nytpä pääsee sitten testaamaan nuo skonssit hyvän kahvin kanssa.  Vatsa täynnä hyppäsin metroon ja suunnistin Kaapelitehtaalle, jossa vietettiin Street Food Carnivalia. Kivan näköistä hommaa, mutta ajankohta oli täysin väärä. Ei sinne mennä suoraan brunssilta. En siis maistellut mitään, mutta olihan siellä kiva pyörähtää. Iltakin meni varsin rauhallisissa tunnelmissa, ja ajattelinkin hemmoitella itseäni seuraavalle aamulle mielestäni parhaalla aamupalalla: kokonaisista ohraryyneistä tehdyllä uunipuurolla.  Voitelin vuuan, ripottelin pohjalle noin 2 dl kokonaisia luomu ohraryynejä, noin

Viime viikonloppuna oli Levin avajaiset, joten päätimme siten suunnistaa raikkaaseen tunturi-ilmaan vähän isommalla naisporukalla. Kiitos kauppiaan vaimon, saimme oleskella Nunnukassa, johon koko yhdeksänpäinen leidiremmi majoittui heittämällä. Ulkona porisi poreamme neljässäkymmenessä asteessa, skumppa oli kylmä ja tunturi kaunis. Kuva: J. Nirkko, otettu jossain päin Leviä varsin myöhään.  Tälle emännälle helmenä oli kuitenkin vastikään rakaennettu kota, jossa sain sitten tehdä daameille ruokaa.  Olimme tehneet jo etukäteen tilauksen paikalliselle K-kauppialle, joten pian saapumisemme jälkeen pihaan hurautti paku, jossa kaikki ruoka- ja juoma-aineet kuljetettiin ovelle. Aivan loistava palvelu, sekä Kittilän, että Levin K-kauppiailla. Olen usean kerran tehnyt ostoslistat etukäteen ja meilannut ne menemään, ja saanut ruuat suoraan ovelle. Säästää niin paljon aikaa ja vaivaa. Siinä meillä oli sitten melkein kaksikiloinen lohifile, toista kiloa kananrintaa ja kilo naudan ulko

Yksi mun lemppariharrastuksista on lähteä lauantaiaamuna ostoksille tukkuun. Siellä on hauska kierrellä ja katella kaikkee, ja varsinkin tsekata kala- ja lihatiskit. Eikä muuten pettänyt nytkään: lihoista löytyi vasikan picanhaa, ja vielä -50% alella. No brainer - tiedän mitä meillä syödään! Kotiin päästyäni aukasin paketin lähempää tarkastelua varten ja harmikseni huomasin, että tuo picanhan erityispiirre, ronski rasvakerros, oli trimmattu pois. Mutta liha muuten kyllä tuntui erittäinkin priimalta. No kun kerran läskit oli poistettu, ajattelin, että tehdään tämä nyt sitten muutenkin vähän erilailla. Normisti viiltelen rasvaan viillot, ja hinkkaan lihan ja rasvan runsaalla suolalla, ja sitten laitan grilliin. Nyt sitten tein rubin suolasta, ruokosokerista, cayennesta, smoked paparikasta, jeerasta ja oreganosta. Muita aineita laitoin noin teelusikallisen, suolaa ja sokeria vajaa kaksi ruokalusikallista kumpaistakin. Ja hieroin sitten lihan tällä seoksella. Laitoin lihan kuumaan

Yksi ihan kaikkien aikojen lempparisalaattini on vuonankaali. Mä vaan ihmettelen kuka tuon nimen on tälle niin ihanan maun ja tekstuurin omaavalle salaatille antanut! A) se ei mielestäni ole kaali. Ja kaaleissahan ei ole mitään vikaa, päin vastoin. Herkkua moneen menoon. Mutta tuo on mielestäni kuitenkin salaatti, ei kaali. B) vuona. Vuona?! Vuona tarkoittaa karitsaa. Ok,ehkä hyvällä mielikuvituksella (ja usko pois, mulla on hyvä- tai ainakin vilkas - mielikuvitus) tuo salaatinlehti voisi muistuttaa karitsan kieltä.  Mutta, että karitsankaali. Ok. No, on tuolla salaatilla enempikin näitä nimi-ihmetyksiä. Siis mitä nyt olen itse tykönäni miettinyt. Ranskaksi tuo herkku on mâche, mutta sitten taas Sveitsissä ranskankielisellä alueella sen nimi on rampon. Ainut ruoka-aine mitä minä tiedän, millä nimi muuttuu rajaa ylittäessä. Kyllä, maailma on ihmeitä täynnä! Vuonanakaali eli rantavuonakaali eli eli eli... No, joka tapauksessa, Lidl:ssä oli taas vuonankaalipusseja, ja vielä tarjouks

Sunnuntai-iltana, varsinkin jos on syksy ja sataa, alkaa tehdä mieli jotain iltapalaa vaikka sitten Tanssii Tähtien Kanssa kaveriksi. Letut toimii hyvin makeannälkään, piirakat taas siihen suolaisen himoon. Suolaiset piirakat ovat siitä kiitollisia, että jos vaan jääkaapista löytyy pari munaa, kermaa ja juustoa, saa muut täytteet kasattua sitten ihan mistä vaan.   No tälläinen himo sitten iski, hyvissä ajoin ennen showtimeä, joten laitoin 100 g voita pehmenemään ja aloin katsella täyteaineita. Mulla on vieläkin niitä oudosti jääkaappiini vaeltaneita maitorahkoja, joten ajattelin upottaa yhden taas pohjaan.  Pohjaan tuli: 100 g pehmennyttä voita vähän yli puoli purkkia maitorahkaa 1 tl leivinjauhetta  noin 4 dl jauhoja  Sekoitin leivinjauhot jauhoihin, maitorahkan pehmenneeseen voihin, ja lopuksi jauhot voi-rahkaseokseen. Veivasin tasaiseksi ja laitoin kylmään lepäämään noin 40 minuutiksi. Sillä välin kun taikina lepäsi, kuullotin pienessä oliiviöljyssä pi

Vuosien, siis todellakin useampien vuosien, jälkeen kaivelin pastakoneen mun ruokakomeron nurkasta kun kokeilin kuinka hyvin se taipuisi erittäin jäykän jääkaappikylmän piparitaikinan kaulintaan. Ja vääntyihän se, mutta siitä sitten joku toinen kerta. Mutta tästä jäi mielenpalo koittaa kuinka se vielä vääntyisi itse pastantekoon. Itse tehty pastahan on aivan tautisen hyvää. Mulla on vieläkin mielessä se yksi lasagne minkä oon tehnyt joskus vaikka kymmenen vuotta sitten, jota maistettuani vannoin, etten enää ikinä tekisi kaupan lasagnelevyista sitä, vaan... noh, aina ei pitäisi vannoa ihan mitä sattuu. Mulla olisi sellainen raviolintekolevyjuttu, minkä kerran ostin joltain Tupperi-kutsuilta, kun niistähän on aina pakko jotain ostaa... no, silloin aattelin, että jos nyt sit vaikka elvyttäisi tuon pastanväännön uudelleen henkiin. Siitä taitaa olla jotain 6 vuotta. En oo vielä kokeillut. No jos joku päivä. Siitäkin sitten lisää... siis jos... Mutta, todellakin, kaivelin koneen esille, mi

En aio ryhtyä anarkistiksi ja kirjoittaa viskistä. Varsinkaan kun en erityisemmin pidä viskin mausta. Paitsi joskus hamassa nuoruudessa tuli juotua Southern Comforttia parilla jääpalalla. Mutta sehän taitaakin olla likööri, eikä mitään viski. No, aika hyvää se kuiteski oli. Muistaakseni. Lentsu ei oo oikein päästänyt vieläkään ottestaan, joten teki mieli leipoa sämplöitä. Sehän on vähän niinku terapiaa, eiks vaan? Muistin, että mulla on jostain syystä ihan hirmu monta purkillista maitorahkaa jääkaapissa, joten aattelin upottaa purkillisen tuohon taikinaan. Laitoin veden kiehumaan, ja otin 2 dl kiehuvaa vettä, johon sekoitin purkillisen rasvatonta maitorahkaa. Tästä tuli sopivan kädenlämpöinen neste, johon sitten murentelin 25 g hiivaa sekaan. Vatkasin tuon sekaisin, lisäsin siihen pari rkl ruokosokeria, noin 0,5 dl auringonkukansiemeniä, 2 tl fenkolin siemeniä (tykkään kovasti fenkolinsiementen mausta leivässä ja auringonkukkien siementen tuomasta suutuntumasta) ja 3 dl neljän vilj

Himpskatti vieköön, syyslentsu otti niskalenkin. Tähän räkikseen on saatava jotain pikkasen tuhdimpaa sapuskaa, ja mielellään pienellä potkulla. Paree kaivella Poppamiehen konstit pöytään! Poppakonstit flunssan karkotukseen Aattelinpa keitellä tujummat kaalilaatikot näillä avuilla. Laitoin ensin kokonaiset ohraryynit kiehumaan isoon kattilaan, noin puoleen litraan lihalientä. Kun ne oli kiehunut hetkisen, lisäsin kattilaan suikaloidut kaalit. Pannulle pilkoin kaksi isoa, makeaa sipulia, joita kuullottelin ensin tovin ja siihen päälle lisäsin 800 g jauhelihaa. Kun liha oli ruskistunut, lisäsin noin 3 rlk Poppamiehen Burgers & Ribs mausteseosta, pari rkl tuota nestemäistä valkosipulia (oishan siihen toki normi vs käynyt, mutku flunssa) ja sitten aloin varovasti tippa tipalta lisätä tuota Barbados chilikastiketta. Se nääs oli aikas hottia kun maistoin sitä paljaaltaan, mutta hyvin sitä tuonne pannulle uppos. Lisäsin vielä suolaa, tummaa siirappia runsaan desin (tai ehkä kaks...

Eilen juhlittiin ihanaa ystävääni Annea. Upeat juhlat Krapin Ravintola Mankelissa, jonka puitteet tällaisille lämpimille juhlille ovat ehkä enemmän kuin kohillaan. Ruuat olivat varsin maittavat, yllätysesiintyjänä drag artist Sheila, jolla oli takataskussa muutama ihan hauska ylläri, ja paikalliset muusikot vetäsivät sitten bileet käyntiin cover biiseillään Ziggy Stardustista siihen kun Chicago kuoli. No jorattiin tietenkin. Juhlakalu etummaisena. Sairaan siistiä! Ja kiitos vielä kaikille, ootte niin PUS! Juhlat jatkuivat sitten vielä lauantaille Krapin savusaunalla, jonne ajelin iltapäivällä ajatuksena käydä vielä uimassakin. Toi sauna on niin Suomen top vitosessa, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Otettiin sitä pehmeetä löylyä ja kävinhän mä uimassakin. Vesi oli vissiin jotain 8-10 asteista. Mittaria ei ollut käytössä, mutta tähän lopputulemaan päästiin Krapin isännän, Pekan, kanssa. No ainaskin se vesi virkisti, ja löylyt lämmitti päälle. Aivan ihanaa. Kuvat Anne Holma-Lehtinen

Eilen oli mitä upein syyslauantai. Perjantaina tuli maisteltua hieman viinejä hyvien ruokien kanssa siinä määrin, että pieni samoilu syysmetsässä houkutteli kovin. Muutenkin nuo punakkaat pihlajat on kutsunut poimimaan jo tovin. Tuli nimittäin tuossa muutama viikko sitten kokeiltua pienelle erälle pihlajanmarjoja sellaista hyytelöohjetta, johon tuli vaniljatanko, mutta jotenkin tuo teos ei sitten ihan purrut mun makuun. Siitä jäi kaivelemaan mieliteko kokeilla hieman erityylistä hyytelöntekoa. Ajattelin siinä samalla katsastaa josko jotain sieniä löytyis kanssa. Mä en todellakan ole mikään metsässä samoaja, ainakaan yksin. Ja ainakaan vieraassa metsässä, joten suunnistin ihan tuohon naapuriin, keskuspuistoon. No joo, varmaan ne tsiljoonat pääkaupunkiseutulaiset, jotka tykkää sienestää, oli käyny jo moneen otteseen putsaamassa mättäät sienistä, mutta pihlajanmarjoja kyllä löytyi. Ei siis mikään turha reissu. Puhumattakaan siitä fiiliksestä mikä tulee kun aurinko paistaa puitten lomast

Esteri valutti aamusta sellasella voimalla, että pääsin kuskin töihin. Eihän tuo nuori James Dean voinut mopollaan mihinkään TET:iin Vantaalle polkea. Siinä meni sitten iltapäivästäkin suunnitelmat uusiksi, kun pitihän se poiskin sieltä hakea. Ihan on mukava poika, kiva se on kotia hakea. En sitten päässyt käymään kaupoilla, joten apetta piti tonkia kaapin perältä. Pakastimesta löytyi tiikeriravun pyrstöjä, ja kaapista riisinuudelia. Olin saanut maistiaisiksi uusia aasialaisia maustekastikkeita, joista ajattelin nuudeleille ja ravunpyrstöille kokeilla vietnamilaista Hot Chilli Garlic dippi- ja stir-fry kastiketta. Nuo kastikkeet on tehty luonnollisista aineista ilman mitään keinotekoisia lisäaineita, joten ajattein, että varmaan ihan ok. Wokkasin ravunpyrstöt pienessä öljyssä, ja lisäsin pannulle kevätsipulinvartta, herneenpalkoja ja chilliä. Nopsakkaat misaukset Kiehautin nuudelit, lisäsin wokkiin ensin tuon kastikkeen ja sitten perään nuudelit. Päälle vielä korianteria ja

Lauantaina kokoonnuttiin gimmaporukalla jättämään hyvästit menneelle kesälle, kun kuulemma olisi tiedossa viimeinen kesäpäivä 2014. Tää kesä olikin aikamoinen; sanottakoon, että sillä oli hetkensä! Ja yksi näistä hetkistä oli varmasti tuon lauantain iltapäivän aloitus: skumppapiknik merenrannalle kallioille. Gimmoja ja alsasilaista Crémantia Jollaksen kalliolla Valtaisan vaelluksen (ainakin noin 600 metriä) jälkeen saavuimme piknikin vietosta ja oli aika alkaa valmistaa illan päätähteä. Olin hakenut Hakaniemen hallista Reiniltä pullukkaisen gmo-vapaan kananpojan, ja nyt asettelin kanan hanuriin oluttölkin, rintaan paistomittarin ja Weberin 125 asteeseen. Kana pääsi lepuuttaa niille lauteille, ja me daamit siitä sitten ihan saunan lauteille.  Muutaman tunnin päästä mittari näytti toivottua 77 astetta ja kana näytti herrrrrkulliselta: Perulaisittain maustettua tölkkipeppukanaa Kanan olin marinoinut jo edellisenä päivänä. Mielestäni paras evö kana on perulainen Pollo a

No, nyt tuli eteen niin sairaan hyvä vinkki Food&Winelta, että on pakko jakaa se ihan hetijustnyt tännekin! Uppomunahan on todella pelottava juttu tehdä. Kysyy sitten ihan melkein keltä tahansa onko ne tehnyt uppomunaa, niin vastaus on lähes aina, että eiiiih, mieli tekis, mutta kun ei osaa. Oikeestihan se ei ole kauhean vaikeaa, mutta tällä kikalla luulis kenen tahansa selättävän tuon pelon: Lähde: www.foodandwine.com   Yksi mun lepparitavoista käyttää uppomunaa on hyvinkin yksinkertaisella kylmäsavulohileivällä: Ota iso siivu hyvää maalaisleipää ja paahda sitä hieman. Sivele pintaan ranskankermaa, ja levitä päälle kylmäsavulohisiivuja. Aseta päälle uppomuna ja hieman pieneksi hakattua ruohosipulia. Se on siinä: toimii niin lounaana, kuin iltapalanakin, ja tekee mistä tahansa brunssista ihan kunkun! Upotellaan, Emäntä

Viikonloppu vierähti hyvinkin pitkälle pienen pintaremontin puitteissa. Kaikki alkoi siitä, kun päätin siirtää ruokapöydän olohuoneesta keittiöön. Keittiöstä piti vaan purkaa sinne rakennetut työtasot, jotta pöytä mahtuu. Pala kakkua, varsinkin kun reipas, vahva teinini auttoi ruuvailuissa. Siitä sitten pari metriä oikealle, ja eteisen tapettien kimppuun. On kuules mahtavaa perjantai-illan puuhaa ottaa pienet punaviinit ja repiä tapettia. Ihan pikkusen hermostutti sitten lauantaina aloittaa tapetointiprojekti, koskaan kun en ole tapetoinut ennen. Ainut varsinainen vaatimus tapetille oli, että sitä ei tarvitsisi kohdentaa, ihan niin pitkälle en taitoihini luottanut. Mutta hyvinhän se meni. Ei oo ees (näkyviä) kupruja. Sunnuntain sitten vielä yhden varsin värikkään seinän maalaus vähemmän värikkääksi, ja niin oli koti saanut varsin mallikkaan päivityksen. Kovin paljon en siinä Remontti-Riittaa leikkiessäni kerinnyt kokkailemaan. Eli mentiin vähän sillä mitä kaapista nyt löytyi ja pysty

Mulla ei ole koskaan ollut mitään ihmeempää suhdetta juureksiin. Aina joulunaikaan lanttulaatikkoa tehdessä mietin, miksi ihmeessä sitä ei tule tehtyä muulloin kuin jouluna. Onhan se ihan sairaan hyvää, älyttömän helppo valmistaa ja vielä hemmetin edullista ruokaa. Niin miksi ihmeessä ei? Ja punajuuret. Niin hyvää, ja niistäkin saa uunissa paahtamalla todellista kurmeeta: hunajaa ja timjamia mukaan uuniin, ja lopuksi vuohenjuustoa ja öliiviöljyä päälle, niin johan on! Ja näitäkin tulee tehtyä vaan ihan muutaman kerran vuodessa. Samat sanat kuin lantuille. Tutustuin ihan vastikään uuteen juurekseen, joka sai mut miettimään kokolailla suhtautumistani koko heimoon. Mustajuuri tuli ja vietteli. Ei vaan ollut osunut kohdalle aikaisemmin, ja kun en niin kovin ollut muutenkaan noihin juureksiin kiinnittänyt kulinaarista huomiotani, niin tämäkin herkku oli sitten saanut olla ihan rauhassa mun kohdallani. Mutta sitten tuli se päivä kun lounaspöydässä tarjottiin mustajuurikeittoa ja maistoin.

Hei ihan oikeesti! Jos joku ois kertonut mulle, että se on hitokseen rakastunut grilliinsä, niin olisin kyllä kehottanut tarkastamaan lääkityksensä. Niinpä! No, itse sain sen kauan himoitsemani Big Green Eggin palkintona siitä Lidln Grillimaisteri-kisasta ja hyvänen aika kuinka sitä rakastankaan! Ihan jo pelkästään miltä sen kuori tuntuu kun sitä hyväilee... jep, jätetään yksityiskohtiin menemättä. Täähän on kuiteski perheohjelma. Mutta sitten se, miten se kypsyttää ruuan ihan mielettömän mehukkaaksi, tai joskus - kuten ohrauunipuuron - yön yli ihan itekseen. Siis ihan kone! Olen tehnyt kesällä jonkin kerran vanhalla kaasugrillilläni pizzaa pizzakivellä, ja olihan se ihan hyvää. MUTTA. Mutta sitten tein sitä tuossa munassa pizzakivellä, ja täytyy sanoa, että oli kyllä kylän parasta pizzaa! Emile Henryn pizzakivi ja simppeli prosciutto pizza Pizzan tekoon tarvii periaatteessa kaksi hyvää asiaa, jotta saa siitä hyvää: pizzapohja ja tomaattikastike. Pizzapohjan teen itse niin,

Niinhän ne sanoo, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Mitä mä oon nähnyt niin ainaskin mun tunteman suutarin lapsella on aina hienoimmat kengät, mutta käytettäköön tässä tätä anekdoottia todentamaan sitä, että kun tuossa keväällä vaihdoin työpaikkaa ja aloin tuottamaan sosiaalisen median sisältöjä asiakkailleni, niin omat tuotokset tyrehtyivät. Sitä kun roikkuu päivät feisbuukissa, rakentelee pinterest-tauluja ja muokkaa blogeja, ei oo enää niin kovin tuo oma bloggaus mielessä. Tai siis on se mielessä ollut, oon ottanut kivoja kuviakin, josko vaikka saisi jotain kirjoitettua, mutta mutta... no, nyt kuitenkin ajattelin hiukka ryhdistäytyä. Kesällä tuli tehtyä kaiken näköistä kivaa. Kävin Pärnussa, Kreetalla, Tammerfesteillä ja Grillimaisteri-kisoissa. Grillimaisterista tuli himpskatti soikoon kuulkaas ihan voitto! Oon siis tämän vuoden Grillitieteiden Maisteri. Mulla on pokaali ja diplomi todisteena tästä. Huima ja mieleenpainuva seikkailu. Meitsi on siis tarjonnu ruokaa Hans Välimä

Olin jostain saanut päähäni, että mieleni tekevi kana cacciatorea. Oikein sellaista syvän makuista, pitkään hautunutta, eli hyvää. Cacciatore tarkoittaa italiaksi metsästäjää, useille pääkaupungin äideistä sen assosioi ensimmäiseen kertaan kun näkivät kuvan odottamastaan jälkikasvusta. Cacciatore niminen lääkäri kun nääs operoi veikeitä ultralaitteita helsinkiläisellä naisten lääkäriasemalla, ja siellä minäkin teetin videot ultrakäynneistä. Mutta, juu, kanaa metsästäjän tapaan teki mieli. Ei ku kuuklailemaan resptejä. Nigellan tapaan. Jamien tapaan. Pollo alla Cacciatorea. Chicken Cacciatorea. Ja siitä sitten vetelemään johtopäätöksiä mitä kaikkea tarvitsisin. Toiset ohjeet olivat punaviiniin, toiset valkoiseen. Päätin sitten tehdä valkoviiniin, ja aika perusohjein. Virhe. Ihan hyväähän siitä tuli, sellasta perus kanaa tomaattikastikkeessa, mutta ei kyllä mitään mainittavaa. Mietin siinä sitten, että ens kerralla punaviiniin, mukaan ainaski pancettaa ja erilaisia metsäsieniä; suppiks

Maanantai, räntää niskaan ja kengät märkänä loskasta. Lottovoitto syntyä Suomeen... ajatuskupla pään päällä kertoo kyllä ihan toista tarinaa. Mä oon niin päättänyt, että mummona en asu täällä ja murra lonkkani liukastellessa jäällä. Mieli lentelee kovin mielellään tälläsinä päivinä sellaset 1500 kilsaa suht suoraan etelään, ja laskeutuu johonkin kauniiseen merenrantakahvilaan Aegean meren äärelle. Siinä mä istuskelen pienet metriot (keskimakea kreikkalainen kahvi) tai retsinat edessä ja katselen kun kalastajat rantautuu. Menen ehkä ostamaan niiltä suoraan siitä jonkun kalan illallistarpeisiin, kassissahan on jo sipulit, tomaatit ja muut tuoreet.... tätä ikävää pääsee ihan parhaiten pakoon, kun kokkailee vaikka shrimp saganakit. Maistuu Kreikalle, ja lisätty chili lämmittää kastuneet varpaatkin. Ensin tiikeriravunpyrstöt pikasulatukseen, eli siivilään ja kylmää vettä niskaan niin alkaa sulamaan. Neljälle laitan noin 500 grammaa. Uuni päälle 200 asteeseen, ja hellalle iso paistinpannu,